MIMMI PAAVALIINA
(Panee myllyn pois. Kuin itsekseen huokaillen.) Jaa-a!… Jaa-a!… Jaa-a! Sen tietää!… Joka Iitistä Jaalaan kulkee, hän myös tien tietää… (Penkoo nyytistään huivia.) Jaa-a!… Jaa-a!… Jaa-a!… Tämä maailma on yhdeltä puoleltaan kupera ja toiselta puoleltaan kiperä, mutta Herran tykö vaeltaessa ei riitä vielä se, että tuntee tien Iitistä Jaalaan, sillä autuudentie ei kule Jämpsän kautta Joroisiin. (Veisaa nyyttiä penkoessaan.)
Pois maailman tavara, et saa mult' kiitosta.
(Äkkiä iloiseksi ralliksi muuttaen.)
Ja elä sinä kultani kekkuloi, vaan ole sinä aina hyvä. Sillä lemmen täytyy aina olla hellä ja suora ja hyvä.
(On rallattaessa mennä leiskutellut, kuin rallin tahdissa tanssahdellen, lieden luo ja puistattaa siellä huivia lieteen.) Minä olen ollut syntymästäni asti iloluontoinen… (Vakavammin.) Sillä ei se olisi oikeastaan oikein … rangaista syytöntä henkeä murheella lihan pahoista teoista. (Touhuaa.)
KATRIINA
(Palaa.) No?… Joko se nyt Nysse? (Istahtaa neulomaan.)
LOMSTIINA
(Neuloen. Viisaasti Nysseä hyvitellen.) Jooo-o!… Kyllä se Ny-ysse… Ei … ei se Nysse … vierasta… Jo-han! (Viisasta muikistelua ja nyökkymistä Nyssen hyvittelyksi.)