MIMMI PAAVALIINA
(Leveästi.) Niin, ajattelepas!… Vasta parivuotias etana. (Touhuaa, kuin huokaillen.) Mutta se on se miesväki… Se ei mies tässä maailmassa voi imemättä elää vaan … imien se mies äitinsä kohdusta retkensä alkaa, ja niin se myös vaelluksensa piippuaan imien päättää… (Touhuaa.) Niin, niin… Niin se on! Mies ei voi koskaan kujeistaan paremmaksi päästä… (Efreitti puhaltaa torvea. Suuttuu.) Efreitti!… Juutas!… Pellolle siitä koko joukko!… Mars! (Sysii pienempiä ihan niskasta pitäen ulos.) Tässä te!… Juuttaan hyvät!… Mars pellolle… Vai siinä!
NYSSE
On sinulla monta lasta! (Nousee poistuakseen.) Mutta tuosta Ipusta minä tykkään… Se on jo niinkuin valmis isä. (Poistuu kamariin, tupakoiden.)
LOMSTIINA
(Selittää, asiaa kaunistellakseen.) Ei se ole erikoisesti mikään… Mutta se vaan niin tykkää… (Nyökäys.) Niin… Se tykkää vaan ja loosaa … niin olla… Mutta ei se ole silti … niinkuin älytön… Ne vaan sukulaiset testamentin takia soimaavat, mutta ei siinä mitään näkyvää vikaa ole. (Neuloo, nyökyttää, muikistelee.)