MIMMI PAAVALIINA
(Reilusti, leveästi, touhussaan.) No ihan niin!… Niin on Herra säätänyt, että miehellä pitää olla vikansa ja pirulla sarvensa, sillä eivät ne ilman niitä mitään olisi… (Joukolleen.) Ja nyt, rykmentti, senkun mars! (Alkaa niitä työnnellä ulos.)… So siitä! (Joukko suoltuu ulos. Valmiina lähtöön. Jatkaa entistä.) Jaa, jaa!… Niin se on!… Mutta kun on toki miehessäkin perisyntinsä ja vikansa, niin pysyy tämä maailma rikkaana sekä riemusta että rakkaudesta. (Viskaa mytyn olalleen.) No niin. Senkun hyvästi ja lykkyä tykö. (Poistuu, mennessään rallattaen.)
KAPINE
(Hakselille.) Kuuluuko sitä mitä?
HAKSELI
(Tupakoi.) Ka, eipä tässä… Kävin vain… (Savut.) On ollut tässä tään äskeisen eukon kanssa aikomusta naimisiin menosta, niin puhuin siitä Pojon Juholle, että jos hän niinkuin puhemieheksi suostuisi sitte… (Savut.) Lapsiahan tällä muijalla kyllä näkyy tuossa yksi kakarakunta olevan, mutta … kun tässä on emännästä puute minullakin, niin (syläistä ruikkaa) kenempäkäs naisen papinkirja se oikeastaan ihan uskottavia ja oikein enää todistaneekaan… Kun se on kerran siinäkin asiassa mies maailmassa … kylvämässä ohdakkeita nisujen sekaan.
Toinen näytös.
(Tanhua tienvarrella. Leiripaikka. Perällä aita veräjineen. Metsä. Jaferi. Liinu. Efreitti ja Emstiina aidalla istumassa. Emstiina lukee aapista. Jaferi ja Liinu pitkää, kapeaa katekismusta. Efreitti korjailee torveaan. Ipu seisoo keskellä tanhuaa kädet housuntaskuissa, piippu suussa. Syrjässä kätkyt ja käsikärryt, täynnä tavaraa. Irtonainen, pieni penkki. Tulisija nokisine kattiloineen. Kahvipannu vivussa. Pieni vesisaavi.)
EMSTIINA
(Tavaa) Aa, sano aa — pee, ee, pee — aa, pe — ällä, uu, es, lus — aa, pe, lus.
LIINU
Nyt minä jo osaan! (Lukee hyvin nopeasti ulkoa, kirja vain varana.) … ja että minä, ynnä kaikki muut ihmiset haamasta alusta ja … tähän päivään asti… Ja niinkuin yksikään ei taida itsestänsä ja hyvä olla … (syvä henkäys) ja niin kuin kaikki mikä meille kaikille nuhteeksi ja merkiksi ja ojennukseksi annettu on ja… (Syvä, nopea hengähdys. Uusi pikainen ote.) Ja… Taidatkos sen vielä selkeämmin sanoa?… Vastaus… Taidan tällä tavalla: Että niinkuin me… (Jaferi yhtyy)
LIINU JAFERI
Niinkuin me jokapäiväisen (Yhtä nopeaan ja samaan katumuksen ja jokapäiväisen tapaan kuin Liinu.) Ja mitä parannuksen kautta tämä kaikki toinkalttoinen yhä uudeksi tulemme … ja merkitsee ja sisällänsä pitää?… niinkuin se vanha aatami, Vastaus: Se merkitsee joka alusta asti ja että niinkuin kaikkinainen ijankaikkisuudessa meissä asunut se, josta tässä pääkappaleessa on … pitää upotettamaan kirjoitetaan ja josta ja kuoletettamaan eikä kuitenkaan pyhät profeetat kirjoittaneet se sillensä kuole ovat ja … kirjoittaneet ovat vaan. (Äkkiä Jaferia äkeästi ja joka meidän autuudeksemme lyöden) No… Elä sotke! hamaan tähän päivään (Jatkaa ennallaan.)… Ei asti tallelle pantu on sillensä kuitenkaan koskaan ja niinkuin ei sitä kukaan kuole vaan vasta uudeksi meiltä pois ottaa taida, niin tulemisen ja puhdistuksen ja on myös tämän maailman kaikkinaisen vanhurskauden loppu niinä päivinä oleva kautta… (_äkkiä, äkeästi, (nopea henkäys) … oleva ihan huutaen_) Elä sotke! ja… (Uusi ote.) Kuinka (Ennallaan.) … vanhurskauden tämä toinkalttoinen tieto kautta ja… (Äkäisesti. meille annettu on?… Vastaus: Lyö kirjalla Jaferia päähän) Tämä toinkalttoinen Pahuus!… Kun siinä sotkee!… tieto on meille annettu sitä (Ennallaan.) … varten että me itse kukin vanhurskauden kautta ja… aina valmiit olisimme ja aina (Henkäys) Ja niinkuin meille valvoisimme ja aina valmiit jo alussa profeettain suun olisimme sillä emme me kautta kirjoitettu on että niinkuin. tiedä aikaa emmekä hetkeä, (Efreitti alkaa puhaltaa koska tämän maailman päämies torvea. Huutaa Efreitille.) tulee ja koska hän Efreitti hoi… Tahi kun meiltä jokaisesta leiviskästä minä äidille kerron, niin!… tilin vaativa on. Ja niin on (Lyö kirjalla Efreittiä poskeen!) tämä elämänkirjassa kirjoitettu … Pahuus… (_Hyppää ja niin on se aina oleva… alas aidalta ja poistuu Aamen. (Huudahtaen.) yhä vain lukuaan jatkaen._) A-aamen… Hip! Ja niin kuin me… (_J. n. e. (Viskaa kirjansa tanhualle.) Efreitti lakkaa puhaltamasta._)
HINKKA
(Metsässä vasemmalla.) Jaferi hoi!
JAFERI
(Äkkiä, huudahtaa.) Simunan Hinkka! (Hyppää alas aidalta ja juoksee pois sitä menoaan vasemmalle.)
EFREITTI
Tule, Emstiinakin. (On hypännyt aidalta ja juoksee Jaferin jälkeen, samoin Emstiina. Ipu lähteä jurottaa viimeisenä piippu hampaissa.)
(Käki kukahtaa parisen kertaa. Siihen yhtyy oitis viulun soittoa ja laulua metsässä.)
Miten rauhaisaa!
Tyttö paimentaa.
Käki koivunlatvassa kukkuu.
Karja hiljaa syö.
Vaikka viel' ei yö,
tyttö mättäällänsä jo nukkuu.
Ah metsien lasten rauhaa.
(Välillä kukahtaa käki.)
Metsä tykähtää. Sydän sykähtää. Ah mieltä sen ihmisen jolla metsä vapaa on vain! Siellä hyvä on ain niinkuin äidin helmassa olla. Siksi metsien lapsena kuljen.
LIINU
(Kulkee tanhuan yli, lukien entiseen tapaansa, niin että kirja peittää suun.) … niin kuin sanottu on… (Toisin, mutta sitä menoaan.) Kuinkasta sen tiedät?… Vastaus: … Koska minä olen jo haamaasta lapsuudesta seurakunnan yhteyteen otettu. (J. n. e. Poistuu.)
ROVASTI
(Saapuu lukkarin kanssa vasemmalta, isohko sateenvarjo kädessä kuin keppinä.) Niin, kanttori… Kuten sanottu, niin rippikoulu alkaa maanantaina ja… (Ipu saapua mullittelee oikealta, piippu suussa, kädet housuntaskuissa, pysähtyy seisomaan, polttelee ja katsahdella muljauttelee epäluuloisena, kuten vihastunut. Rovasti huomaa, oudostuu, osottaa sateenvarjollaan Ipua. Ihmeissään Pilatukselle.) Kanttori… (Katsoo Pilatuksen silmiin ihmeissään, kysyvästi) Onko tämä poika oikea ihmislapsi? (Ipulle, äkeästi.) Poika hoi!… Joko sinä sillä iällä tupakoit!
IPU
(Ynseästi.) Taatanaakot te tinua liikuttaa! (Muljauttaa vihaisesti ja lähtee kädet housuntaskuissa kävellä pultittamaan näyttämön yli pois vasemmalle. Paussi.)
ROVASTI
(Ihmeissään, lukkaria silmiin katsoen.) Häh, kanttori?
PILATUS
Jaa, herra rovasti… Ihmeellinen poika… Ei enää turhia hohise… (Nuuskaa näppejään.) Mutta housuissa ylenee aina mies.
ROVASTI
(Puhuvasti.) Kuuluu seurakuntaan ilmestyneen vieraasta pitäjästä joku kiertelevä vaimo joukkoineen… Kun ei mahtane olla sitä väkeä. (Asiaan mennen.) Niin, kanttori!… Kuten sanoin, on minut määrätty kolmeksi viikoksi seuraamaan piispan mukana tarkastusmatkalla, joten siis … jos kanttori nyt pitää yksin tämän rippikoulun… (Tapailee, katse sen johdosta maassa, kuin sanottavaa hakien.) Rippikoulun (venyttäen, kuten jotain miettien) ja-aaa… (Äkkiä, lyhyesti.) No niin!… Rippikoulun.
PILATUS
(Nuuskaa näppejään.) Jaa, herra kirkkoherra.
ROVASTI
(Jatkaa taas kuin osotellen venyttäen.) O-oon… On pidettävä silmällä eritoten kristillistä vaellusta… (Luetellen.) Sisälukua… Ulkolukua… On selitettävä kristinuskon päätotuudet ja-aaa… (Taas äkkiä) No!… No niin!… Minä itse tulen sitten jo päättämään.
LIINU
(Palaa hitaasti. Kirja silmillä, peittäen silmät kokonaan. Lukea paapattaa ennallaan, jatkaen) …ja niin on tämä asia meille meidän autuudeksemme annettu ja… Mitä muuta tämä pääkappale vielä sisällänsä pitää? Vastaus… Sen että me aina ja joka paikassa sitä ajattelisimme ja … (äkkiä kurillaan pölpöttää) pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, (aivan kuin huudahtaen) pö-öööööö!
ROVASTI
(Ankarasti, sateenvarjoa maahan lyöden.) Tyt-tö! (Liinu hämmästyy. Ankarana.) Niinkö sinä, tyttö, Herran sanaa pitelet! (Jaferi, Emstiina, Efreitti ja Ipu palaavat, jäävät katsomaan. Ipu tupakoi, paidan helma nyt takana housuista ulkona töröllään.) Vastaa, tyttö! (Turhaan odotettuaan, Pilatukselta.) Kenenkähän ne ovat?
PILATUS
En tiedä… Mahdollista että … sen kulkurivaimon…
ROVASTI
(Joukolle.) Kun tapaatte äitinne, niin sanokaa, että hänen tässä seurakunnassa vaeltaessaan on kartettava kaikkinaista pahentavaa menoa!… (Jankaten.) Niin… Pahentavaa menoa… (Ihan sormella tankaten) Että on kartettava kaikkinaista pahentavaa elämää. (Pilatukselle.) No niin!… Jos sitten … jos sitten lähdemme… (Poistuu Pilatuksen kanssa veräjän kautta oikealle.) On valmistuksia kaikkinaisia valmistuksia… (Poistuvat.)
LIINU
(Ilkamoi jälkeen, juuri kun rovasti ja Pilatus katoavat näkyvistä.) Pölö, pölö, pölö, pöiö, pöö!
ROVASTI
(Huutaa näkymättömänä äkeästi.) Tyt-tö!… Minä toimitan rangaistuksen. (Joukko rähähtää pilkkanauruun.)
JAFERI
Saarnataan sille. (Saarnaa sinne menijöiden jälkeen.) Ja Israelissa oli yksi pappi. Mutta mitämaks jos minä Hollolan hylkäisin ja Mäntsälässä minulleni perustuksen panisin ja sanoisin että: voi sinuasi, sinä Hausjärven hyljätty ja raadollinen kansa!
LIINU
(Kiireesti.) Uhkaa… Nyrkillä uhkaa. (Nauraa rähisevät, ilkkuakseen. Efreitti puhaltaa torvea.)