MIMMI PAAVALIINA
(Leveästi) No, ei ole!… Sen sanoit oikein… Mutta kun on toki vaimollekin Herra luonut miehen ajanratoksi, niin … siinä sitä sitten sen kanssa elät ja hompsotat… Ja lähtee se silloin ralli ja riemu ämmästäkin. (Touhuaa.)
HAKSELI
(Äkkiä, kuten entisen jatkona, kuin ajatteleva.) Minullakin… Eukko-vainaa se oli… Niitä Penkkolaisen tyttäriä… Mutta torasi ja pitkin ikäänsä oli riitaisa… (Lopauttaa savut.) Koetit hyvällä sille puhua… Ei tykännyt… Koetit kärsiä, olla, ahertaa… Hän vain aina entistä toraa… (Savut.) Niinkuin nyt siinäkin Pekka Riikelin asiassa, minä olin ihan viaton, sillä Riikeli itse alkoi tappelun, vaikka sakot tuomittiin minulle… (Savut.) Mutta eukko-vainaa mitä?… Toraa minulle. Päiväkausittain rääkyttää. (Ihan innostuu: rääkyttää suutuksissaan matkien.) Krääk!… Krääk!… Krääk! — rääkyttää… Ole silloin ja elä!