MIMMI PAAVALIINA
(Raivostuu, sieppaa paidan ja hyökkää.) Paholainen!… (Rovasti pakenee kauhuissaan oikealle. Yksin.) Ä-häh!… Vieläköhän nyt tulet lehmän ostokselle. (Huomaa rovastin hatun.) Hattunsa uneutti… Elähän!… (Noutaa kiireesti saavista kauhallisen vettä, kaataa sen rovastin hattuun ja ilkeästi riemuissaan nauraa kikattaen vie kauhan takaisin vesisankoon.) Sait sinä pahuus! (Touhuaa, tarkastaen pannua, alkaen samalla touhutessaan veisata.)
Pois makia maailma jää,
mun sielun päänänsä.
(Puhuen äkkiä.) Pannu tuo hylky… (Poistuu.) Pestävä tuo on, puhdistettava. (Poistuu vasemmalle.)
LIINU
(Saapuu.) Saipas se!… Tulkoonpas vielä haukkumaan!… Pahuuksen lehmäpatrassikka!
HINKKA
(Rientää kuin varkain hiipivä, vilkuillen, kuiskaillen.) Liinu … Liinu hoi… Minä tulisin luoksesi yöllä, mutta kun se sinun äitisi, paholainen…
LIINU
(Ynseästi.) Pyh!… Tää nyt!
HINKKA
(Kuiskuttaen, vilkuillen.) Mutta kuule… Kuule, Liinu… Tule sinä itse metsään… Kun jo nukkuvat niin hiivi… Minä soitan viulua, että löydät… (Aikoo halata.) Li-iinu…
LIINU
(Olevinaan.) Niin, mutta… Sinä et rakasta ikuisesti…
HINKKA
(Topakkana.) Vai en… Sepä perhana…
LIINU
(Äkkiä.) Äiti!
HINKKA
(Pakenee.) No … tule … yöllä… Minä soitan viulua… (Juoksee pois. Liinu pakenee toisaanne.)
ROVASTI
(Palaa, silmäilee hattuaan etsien.) Tuossa… Unehtui… (Pistää hatun päähänsä, vesi valuu hartioille. Suuttuu.) As!… Akan pahuus! (Nuuhkaisee hattua. Harmistuneena.) As!… Tuo pahuus. (Lyö hattuaan kuivaksi.) Vallesmannin kynsiin minä sen hylyn annan. (Nuuhkaisee. Ajattelee, puhuu ajatellen.) Mhyh… Sanoi, että Herra teki vaimon miehen kylkiluusta, mutta … (ajatellen) ei olisi luullut kuivasta kylkiluusta niin mehevää ja heruvaa tulleen… (Poistuu allapäin hattu kädessä.) Tärveli koko hatun…