AMALIA

Laula sinä vain, Tuure. Tämä on juuri niitä päiviä jotka antavat toisille rukkasia, toisille kukkasia.

Nyt te taas alatte. Väinön pitää siis viime hetkeen asti kuulla meidän onnetonta kinasteluamme.

Vangitut sielut, vangitut sielut!

Jumalan henki ei ole saanut vapauttaa meitä. Jospa tämä viimeinen päivä toisikin jotakin suurta ja valkoista, niinkuin meidän pieni Sibylla sanoo.

Siis kuoleman.