AMALIA
Kultarahaksi, rakas isoisä. Sehän on lujaa ja kestävää niinkuin isoisä…
SORRI hyväntahtoisesti naurahtaen.
Paperirahaa minä ajattelen. Oikein sellaista kulunutta ja homehtunutta, jota saita säilyttää sängynpohjalla vanhan virsun sisällä.
ISOISÄ
Olet tullut rohkeaksi, hakotukkimies, nyt kun olet päässyt ylioppilaaksi. Mutta entä jollei Sylvi saakaan mitään? Minulla on valta, minulla.
SYLVI
Meidän täytyy siistiä. Vuokralaiset voivat tulla…
SORRI
Ei, puhutaan nyt kerrankin asiat loppuun, koska kerran on alkuun päästy. Täällä on kaikki selvittämättä eikä sielujakaan voi vapauttaa ilman tutkintoa.
ISOISÄ
Tutki sinä pyhien miesten elämäkertoja, jos olet utelias.
SORRI
Tässä on kysymyksessä oman morsiameni suku ja sukuperinnöt…
SYLVI
Anna olla, Väinö, anna olla…
TUURE
Isoisä taitaakin haluta pitemmältä keskustella Väinö Sorrin kanssa. Tuossa hän seisoo tiukkana miehenä ja tahtoo tietää, mitä alkuperää tuleva pastorska oikeastaan on.
SORRI
Olen seitsemän vuotta taistellut tämän kodin rauhan vuoksi, enkä lähde ennen kuin täällä selviää — kuuletteko, postimestari.
RVA SALAVA
Hyvä Väinö… jos tahdot täyttä selvyyttä niin sinun täytyy mennä hautausmaalle ja kutsua vainajat tilille.
ISOISÄ
Senkin hakotukkimies — mitä ihmisten asiat sinua liikuttavat?
SORRI
Ihminen on pantu veljensä vartijaksi, pitäisihän teidän se tietää.
ISOISÄ
Mene sitten paimentamaan veljiäsi, jotka jäivät hakotukin ääreen.
Viisaasti tekisit, jos jäisit sinne paimenen virkaan yksintein.
SORRI
Mikähän siihen on syynä, ettei tähän taloon paista päivä edes pilkahtamalla?
ISOISÄ
Mikähän lienee ollut syynä siihen, että töllin pojan rupesi tekemään mieli pois hakotukin äärestä?
SORRI
Mahtaisittekohan sitä ymmärtää, jos siitä näin viimeisenä päivänä puhuisi.
ISOISÄ
Viimeisenä päivänä ja viimeisenä päivänä — töllin pojan rupesi tekemään mieli herraspäiville ja pappilan lihapadoille. Mahtaakohan asia näin viimeisenä päivänäkään muuksi muuttua.
SORRI
Töllin pojalle tapahtui mitä on ennenkin tapahtunut suomalaiselle töllinpojalle. Hänelle tuli käsky: mene ja ruoki minun lampaitani. Se tuli hänelle kirkossa, kun ihmiset siellä nukkuivat penkeissään. Mutta kirkko ei ole nukkumista varten, vaan sitä varten että sielut siellä kohoaisivat ihmisen Isän puoleen… Töllinpojalle tuli käsky… Se sama, joka on tullut ennenkin. Ja ilman sitä käskyä tässä maassa tuskin hengen viljelystä olisikaan. Mutta salat julki nyt teidänkin puoleltanne. Ei tule muuten tunnonrauhaa.
ISOISÄ
Ja tällä valtakirjalla sinä nyt saarnaat ja anniskelet niinsanottua tunnonrauhaa.
SORRI
Joka tapauksessa tahdon johdattaa teidät sen luo, joka jakaa valoa ja tunnonrauhaa.
ISOISÄ
Niin kai.
SORRI
Vien teidät parantajan luo, joka tekee silmät näkeviksi.
ISOISÄ
Kyllä ne lupaukset tunnetaan. Tuolla on näyttelijän tyttö yhä tuolissaan, vaikka tohtori lupasi tehdä hänet käveleväksi. Syö, juo ja kuluttaa. Mutta kylpylääkäri lähtee tyttärineen, kimpsuineen kampsuineen ja kaupungin naiset ja herrat tarvitsevat tänä yhtenä iltana enemmän nenäliinoja kuin koko vuonna yhteensä.
SORRI
Mutta minunpa tohtorini parantaa postimestarin tykkänään terveeksi.
ISOISÄ
Vai sitä herraa tarkoitat. Kai sitä joskus on tullut senkin kanssa puhutuksi, mutta ei antanut näköä — sokeuden antoi.
SORRI
Postimestari erehtyy, ette koskaan vielä ole kohdannut sitä oikeaa tohtoria. Tulkaa kerran tänne alas, niin puhutaan.
ISOISÄ
Tiedät, etten tule.
SORRI
Teille tulee kaikille sen jälkeen parempi olla, saatte nähdä.
SYLVI
Rakas isoisä… isoisä kulta tulisi nyt. Te käyttäydytte äidin kanssa kuin itsepintaiset lapset. Voittaisitte kerran itsepäisyytenne. Ilmanko täältä ei koskaan riita lopu.
ISOISÄ
En tule, olen sen sanonut. Mutta jos hakotukkimies vielä haluaa pauhata, niin istun tähän tuoliini. Hyvähän tässä on. Istunkin tässä ja odotan vuokralaisia.
RVA SALAVA
Nyt hän aikoo jäädä siihen. Ei tänään, ei tänään. Huomenna isoisä voi istua siinä koko päivän…
ISOISÄ naureskellen.
Ja miksei tänään?
RVA SALAVA
Sentähden että… sentähden että minä tarvitsen tätä huonetta. Tänne tulee vieraita tapaamaan Lyyli Ceciliaa. Isoisä, minä en tule häiritsemään teitä. En astu jalallani ylös noita portaita. Viiteentoista vuoteen en ole käynyt teitä häiritsemässä. Mutta tänään kuulkaa minua: älkää jääkö siihen, vaan menkää ylös.
ISOISÄ
Odottaako Lyyli Ceciliakin rakkaudentunnustuksia vielä näin viimeisen laivan lähtöpäivänä?
LYYLI CECILIA
Postimestari tietää, että odotan ainoaa ystävääni Anna Ilmosta. Ehkä hän viekin minut pois täältä, ettei minun tarvitse olla vastuksena.
ISOISÄ
Älä sinä puhu tyhmyyksiä!
LYYLI CECILIA
Minä tulen rukoilemaan Annaa ja tohtoria, että he veisivät minut mukaansa.
Äänettömyys.
RVA SALAVA
Olet oikeassa, Lyyli Cecilia, me emme voi jäädä tänne. Jos olisi mahdollista, että sinä vielä tänään tulisit terveeksi… Jos minä — (kuiskaten postimestari Schulzelle) isoisä, jos minä vielä tänään kertoisin tohtorille kaikki.
ISOISÄ
Kyllä ne lähdöt tunnetaan. Rouva Cecilia Salava ei ensi kertaa sano tyttärelleen: tänään me lähdemme, emme voi olla täällä. Mutta tuossa sitä vain istutaan. On istuttu viisitoista vuotta. Kyllä isoisä maksaa, isoisä on rikas — kas, isoisä on pelännyt velkaa, siinä se on… Mutta jos sinä, Tuure — auta armias, jos sinä… Isoisäsi on kiivas mies ja nuoruudessaan hän oli hyvä ampuja — kukaties vanha pistooli, sokealtakin osuisi maaliin…
TUURE
Jaa, minä menen nyt, ja isoisä saa puhua siinä miten kauan tahtoo.
ISOISÄ
Seis. Vai sinne narraamaan hullulta leskeltä rahaa kahdenkesken.
TUURE
Hulluksi isoisä on tehnyt hänet, raukan, ja hulluksi isoisä tekee meidät muutkin.
Äänettömyys.
ISOISÄ
Sibylla, tahdotko sinä pois täältä? Vastaa. Etkö osaa puhua, tyttö?
RVA SALAVA
Sanokaa minulle mitä tahansa, isoisä, mutta säästäkää viimeinkin häntä…
SYLVI
Rakas isoisä, menkää nyt. Mitä vieraat sanovat, kun näkevät meidät näin riidassa, Tuuren frakissa ja…
ISOISÄ
Onko Tuure frakissa — ilmankos tuntuikin sormiini niin hienolta. Mistä sinä olet ottanut rahat?
SORRI
Onnettomat, onnettomat ihmiset…!
TUURE
Missään tapauksessa en isoisän kukkarosta. Minä tunnen kuinka alan inhota tätä taloa, menen mieluummin hirteen kuin tulen tänne. Mitä isoisä aikoo tehdä rahoillaan? Tahdotteko, että ne sullotaan suustanne sisään, kun makaatte ruumiina?
SORRI
Lähdetään nyt kauniisti pois ylös. Kas, se ei sentään pää ole yhtä selkeä kuin viisikymmentä vuotta sitten. Tarvitaan parantajaa, joka tekee näkeväksi. Vapauttajaa tarvitaan…
TUURE
Postimestari Schultzea ei mikään vapauta. Niitä on paatuneita, joihin ei mikään pysty. Kun minä muistan: minä en saanut käydä koulua, sillä isoisä ei antanut rahaa eikä sallinut ottaa lainaa. Minä istuin pakkaspäivät sisällä, sillä minulla ei ollut saappaita. Mutta isoisän rahat kasvoivat korkoa pankissa. Ei, Sorri, hänen kahleensa ovat niin raskaat, ettei niitä viilaa poikki taivaan enkelikään.
SORRI
Ennenkin ovat taivaan enkelit viilanneet poikki vangin kahleita.