AMALIA
Tiedät etten kärsi pikkulapsia.
Katsahtaa kelloon, lähtee kiireesti eteiseen, panee hatun päähänsä ja lähtee toimeensa.
SORRI hänen jälkeensä.
Etkä paljon suuriakaan.
SYLVI kiiruhtaen Sorrin luo.
No Väinö, alkaako selvetä?
SORRI
Minun olisi pitänyt antaa isäntien siellä kotipuolessa hiukan odottaa korkorahojaan. En ajatellut, että ukko täällä olisi niin tiukalla päällä.
SYLVI
Isoisän täytyy odottaa. Mutta entä minä — miten minun käy?
SORRI
Koetan tiedustella sinulle paikkaa. Niin pian kuin mahdollista.
SYLVI
Mutta voinko minä jäädä tänne?
SORRI
On paljon tällaisia koteja, koteja ilman rauhaa. Vangittuja sieluja on maailma täynnä.
Äänettömyys.
SYLVI
Oi Väinö, saammekohan koskaan omaa kotia?
SORRI
Mutta lapsi, mikä nyt tuli?
SYLVI
Emmeköhän voisi mennä naimisiin ennen kuin sinä valmistut?
SORRI
Kuka se äsken sanoi odottavansa vaikkapa kymmenen vuotta.
SYLVI
Ei milloinkaan Ole minusta meidän oma kotimme ollut niin kaukana kuin nyt.
SORRI
Sinä epäuskoinen.
SYLVI
Anna anteeksi. Väinö…
Äänettömyys.
SORRI
Ei, en totisesti viitsi jäädä ukolle velkaa.
SYLVI
Mene osuuskaupan johtajan luo. Olettehan niin vanhat tutut.
SORRI
Niin ja juuri siksi hän aina pistelee ja kysyy, paljonko minulle jo on karttunut velkoja ja enkö jo kadu että antauduin lukutielle. Olen häntä suorastaan vältellyt.
SYLVI
Isoisän täytyy odottaa.
SORRI
Jollei hän olisi sokea.
SYLVI
Enkä minäkään voi mitään.
SORRI
Voit. Ole niinkuin olet ollut tähänkin asti.
SYLVI
Minä koetan, Väinö rakas.
(Puristaa Sorrin kättä, lähtee ovesta vasemmalle.)
Äänettömyys.
LYYLI CECILIA
Väinö, oikeinko todella lähdet? Kenelle sitten puhun?
SORRI
Ja kenelle minä?
LYYLI CECILIA
Uskotko että tulen terveeksi?
SORRI
Sinun sielusi on terve.
LYYLI CECILIA
Uskotko, että voin kävellä?
SORRI
Se on vähemmän tärkeää. Kun vain henkesi pääsee kohoamaan.
LYYLI CECILIA
Mutta olisi niin ihanaa kävellä, juosta, lentää. Tiedätkö, kun minä katselen lapsia, jotka leikkivät tuossa kadulla, joskus he aivan tanssivat. Ja pääskyset oi-oi…!
SORRI
Voit valaista soppesi niinkin.
LYYLI CECILIA
Valaista soppeni — ei kukaan tarvitse valoani. Tiellä olen. Väinö, jos minulla olisi uskoa, niin minä ehkä vielä tänään voisin nousta. Tohtori on sanonut, että minulta vain puuttuu usko parantumiseeni. Hän sanoo, että minulla on tehtävä — ajattele: minulla!
SORRI
Sinulla, sinulla se vasta onkin. Valotäplä olet, mihin ikinä tulet.
LYYLI CECILIA
Tähänhän minä olen kahlehdittuna. Ja jos minun täytyy jäädä tänne — en ymmärrä miten voin elää.
SORRI
Olethan elänyt tähänkin asti, pikku sisko.
LYYLI CECILIA
Niin, mutta minulle onkin tapahtunut jotakin erikoista. Onnettomuus. En enää koskaan voi seurustella prinssieni ja prinsessojeni kanssa — isoisä sanoi, että hän oli kuullut. Se oli kauheaa. Kaikki he minulta kuolivat, kun sen sain tietää. Kaikkea minulla oli: kauniita tyttöjä ja poikia seuranani. Kauniissa kiiltävissä vaatteissa. Ja linnoja ja kirkkoja ja torneja ja viirejä. En koskaan ollut yksin. Eikä koskaan ollut pimeää…
Rva Salavan askeleet lähestyvät.
SORRI
Sinä et koskaan ole yksin eikä sinulle koskaan tule pimeää, sillä Herra on kanssasi. (Lähtee eteiseen ja ulos.)
Äänettömyys. Rva Salava tulee
pukeutuneena päivää varten.
LYYLI CECILIA
Äiti, mikset sinä kerro minulle kaikkea?
RVA SALAVA
Eikö pormestarinna tullutkaan meille?
LYYLI CECILIA
Äiti, mikset sinä mene yläkertaan isoisän luo eikä isoisä tule tänne?
RVA SALAVA
No, saathan sinä nyt sen aikoinasi kuulla.
LYYLI CECILIA
En ole enää lapsi. Äiti, etkö viiteentoista vuoteen ole käynyt tuolla ylhäällä? Vihaatteko te niin toisianne, sinä ja isoisä?
RVA SALAVA
No, emme enää.
LYYLI CECILIA
Tekikö postimestari jotakin pahaa minun omalle isälleni?
RVA SALAVA
Ei, lapsikulta. Ei hän tuntenutkaan isääsi.
LYYLI CECILIA
Mitä tapahtui viisitoista vuotta sitten? Mitä, äiti?
RVA SALAVA
Lyylikki, meillä on nyt paljon tärkeämpää ajateltavaa.
LYYLI CECILIA
Matka — mutta luuletko todella, että pääsemme lähtemään?
RVA SALAVA
Etkö sinä sitten?
ISOISÄ ylhäältä.
Te siellä alhaalla, onko huone kunnossa? Taitaa tulla vapaaksi useampiakin huoneita. Ehkä kokonaisia huoneistoja. Hyvä olisi. Elättäköön nyt vuorostaan joku toinenkin taiteilijaperhettä, onhan siinä viidessätoista vuodessa ollut aikaa minun osalleni. Soisinpa että voisin nähdä kuinka näyttelijän herrasväki lähtee kimpsuineen kampsuineen.
Nauraa.
Äänettömyys. Sylvi on tullut huoneeseen.
RVA SALAVA
Siinä kuulitte!
LYYLI CECILIA
Jo tänään meidän täytyy lähteä.
RVA SALAVA
Nyt, laivalla!
SYLVI
Mutta matkarahat?
LYYLI CECILIA
Voitko, äiti, puhua tohtorille?
RVA SALAVA
En. Etkä kai sinäkään Annalle?
LYYLI CECILIA
En.
SYLVI
Täti ei anna Tuurelle. Ei tarvitse pelätäkään.
RVA SALAVA
Mutta mitä me sitten teemme?
SYLVI
Tuure raukka teki parastaan. Mutta ei se sittenkään auta.
LYYLI CECILIA
Mutta Väinö…
SYLVI
Hänellä ei vielä ollut vuokrarahojaankaan. Kolmen kuukauden vuokrarahoja. Mutta äiti, entä apteekkari? Eilenkin hän käveli tässä ikkunan alla ja sanoi, ettei missään näe niin kauniita verenpisaroita.
RVA SALAVA
Ei, ei.
LYYLI CECILIA
Me emme pääse matkustamaan.
SYLVI
Mutta äiti, jos sittenkin menisit apteekkarin luo.
RVA SALAVA
En millään ehdolla.
SYLVI
Mutta jos minä menisin?
RVA SALAVA
Minä olen hänelle jo velkaa. Enhän ole voinut käydä ilman vaatteita…
LYYLI CECILIA
Jos isoisä saa sen tietää.
SYLVI
Odotetaan kuitenkin Väinöä, jos hän olisi saanut. (Lähtee eteiseen.)
RVA SALAVA
Minä menen apteekkarin luo!
Lähtee päättäväisenä Sylvin jäljessä.
LYYLI CECILIA hetken perästä.
Äiti, älä mene! Älä mene! Hän menee ihan juosten… (Tuurelle, joka tulee yläkerrasta.) Äiti ei saa mennä… Huuda hänelle. Mutta mitä sinulle on tapahtunut? Älä naura noin…
TUURE
Kaikki on mennyttä. Kaikki on lopussa.
LYYLI CECILIA
Mutta kerro nyt. Mietitään yhdessä. Oletko sinä… tehnyt jotain väärää? Tarkoitan: väärentänyt jotakin?
TUURE
Olen, juuri niin olen tehnyt. Väärentänyt olen, valehdellut ja väärentänyt.
LYYLI CECILIA
Tuleeko siitä vankeutta?
TUURE
Vankeutta — sitä siitä juuri tulee. Kuinka oikein sanoitkaan.
LYYLI CECILIA
Veli raukkani.
TUURE
Jos sinä tietäisit… Kuinka minä inhoan itseäni. Minä imartelin häntä.
Sanoin, että aina olen häntä ihaillut hänen kauneutensa vuoksi.
LYYLI CECILIA
Ethän — miksi olisit niin tehnyt!
TUURE
Saadakseni rahaa, rahaa, rahaa. Siksi että tarvitsen sitä huomenna. Kassatarkastuksessa, ymmärrätkö? Minä kiersin käteni hänen ympärilleen… äh.
LYYLI CECILIA
Etkä kuitenkaan saanut?
TUURE
Sain. Hän otti minut pojakseen ja lupasi tehdä minut perillisekseen.
Minulla on nyt rahaa ja tämä eriskummallinen äitiys lisäksi.
LYYLI CECILIA
Veli raukkani…
TUURE
Jos minulla olisi ollut edes hiukkasen toivoa Annaan nähden. Mutta minä näin niin selvästi eilen, että hänelle olen ollut vain yksi joukosta. Ja siinä on koko kesä mennyt. Jäljellä ovat vain laskut.
Rva Salava tulee nopeasti.
LYYLI CECILIA jännittyneenä.
Et mennytkään sinne, äiti? Se oli hyvä, kovin hyvä.
RVA SALAVA
En voinut.
TUURE
Äiti, mikä sinä oletkaan, sinä meidän äitimme? Kuumetta sinä olet antanut suoniimme etkä tervettä verta.
RVA SALAVA
Oletko tehnyt jotain vaarallista?
TUURE
Olen. Samaa mitä sinäkin.
RVA SALAVA
Minä?
TUURE
Sinä!
RVA SALAVA
Mitä sinä olet tehnyt?
TUURE
Rakastanut minä olen.
RVA SALAVA
Rakastanut…
Esirippu.