AMALIA
No, kuuluu senverran, että minun kukkaroni kai nyt jätät rauhaan.
(Lähtee makuuhuoneeseen.)
Tuure jää ikkunaan. Sytyttää savukkeen.
Sylvi tulee.
SYLVI
Mikä Amalian on? Oletko tehnyt hänelle jotakin?
TUURE
On kai samassa kadotuksessa kuin kaikki muutkin.
SYLVI
Tuure, oletko sinä kuullut, että Väinölle on tarjottu paikka osuuskaupan johtajana ja samalla tarkastajana. Siinä on kovin hyvä palkka, mutta toiselta puolen kaikki on valmistettu Helsingin-matkaa varten. Saitko sinä tädiltä niin paljon että voisit antaa muutamaksi päiväksi?
TUURE
Ottakoon Väinö hiidessä hyvän paikan kun se hänelle tarjotaan…
Rouva Salava astuu sisään kiihtyneenä, sairas puna kasvoilla. Hän menee pöydän luo, lyö rahapinkan pöydälle ja hengittää syvään, silmät ummessa. Äkkiä hän avaa ne.
RVA SALAVA
No… niin… Oletteko kaikki täällä… Tässä saatte. Se on… rahaa.
SYLVI
Oikeaa rahaa?
TUURE
Mistä sinä olet saanut?
SYLVI
Tällaiset määrät! Apteekkariltako?
TUURE
Oletko sinä häneltä ottanut nämä rahat?
SYLVI
Älä nyt häntä ahdista, näethän, että hän voi huonosti. Menisit mieluummin hakemaan tohtoria.
TUURE
Äiti, oletko ottanut nämä rahat apteekkarilta?
SYLVI
Mene hakemaan tohtoria. Hän on täällä ylhäällä. (Huutaa.) Tohtori!
RVA SALAVA
Ei, ei!
SYLVI
Hän pyörtyy…
Tuure juoksee hakemaan vettä.
Isoisä on tullut portaille.
ISOISÄ
Mitä te huudatte? Onko Sibylla sairastunut? Sibylla, vastaa.
SYLVI
Äiti on sairastunut.
ISOISÄ
Äiti? Cecilia Hordel? Hän ei saa kuolla. Minun pitää puhua hänelle…
Antakaa lääkettä. Hän ei saa kuolla…
RVA SALAVA heräten, väsyneenä.
Isoisä, tulkaa… Menkää pois te muut… Isoisä… Menkää… Minun pitää puhua. Minä en jaksa tulla…
Sylvi ja Tuure ovat poistuneet huoneesta.
ISOISÄ
Noo, se menee ohi. Arvasinhan minä. (Lähtee hiljalleen yläkertaan.)
Tällaista se oli silloinkin… viisitoista vuotta sitten. Ja meni ohi.
Naisista ei koskaan tiedä, koska se on totta, koska kujeilua…
RVA SALAVA
Sovitusta, sovitusta — eikö mistään päin tule sovitusta?
Esirippu.