TEKIJÄSTÄ.
Maksim Gorjkij, oikealta nimeltään Aleksei Maksimovitsh Peshkov, venäläinen kirjailija, syntyi maalisk. 27 p:nä 1869 Nishni-Novgorodissa, joutui seitsenvuotiaana orvoksi ja hankki elatuksensa mitä erilaisimmilla toimilla kuljeskellen paikasta toiseen ja kärsien usein äärimmäistä kurjuutta. Minkäänlaista kouluopetusta hän ei ole milloinkaan saanut. Lukuhalun hänessä herätti eräs entinen aliupseeri, joka oli kokkina Volgalla kulkevassa laivassa Gorjkijn ollessa hänen apunaan kokkipoikana. Vihdoin hän joutui erään asianajajan kirjuriksi ja sivistyneitten seuraan. Mutta kulkurielämä veti häntä puoleensa ja hän vaelsi läpi koko Etelä-Venäjän. Rautatietyömiehenä Tiflisissä ollessaan hän julkaisi v. 1892 eräässä sanomalehdessä tarumaisen kertomuksensa "Makar Tshudra", joka heti herätti huomiota. Tuttavuus kirjailija Korolenkon kanssa vaikutti kehittävästi ja rohkaisevasti itseoppineeseen kirjailijanalkuun. Voimakas novelli "Tshelkash", julkaistu v. 1895, teki Gorjkijn kuuluisaksi. (Molemmat mainitut kertomukset esiintyvät suomennettuina tässä kokoelmassamme.) Sarjaa kertomuksia ja novelleja seurasivat romaanit "Foma Gordejev" (1901) ja "Kolme" (1902) sekä näytelmät "Pikkuporvarit" (1901), "Pohjalla" (1902) y.m., jotka saavuttivat tavatonta suosiota ei ainoastaan Venäjän, vaan myöskin Länsi-Euroopan näyttämöillä. V. 1902 Venäjän tiedeakatemian vastaperustettu kaunokirjallinen osasto valitsi hänet kunniajäsenekseen, mutta ylempää tulleen määräyksen johdosta häneltä otettiin takaisin jo annettu kunniadiplomi, jolloin myöskin tunnetut kirjailijat Tshehov ja Korolenko mielenosoituksellisesti lähettivät takaisin heille annetut kunniakirjat. Vallankumouksellisten mielipiteittensä vuoksi täytyi Gorjkijn, oltuaan useamman kerran vangittuna ja poliisin ahdistamana, v. 1906 lähteä Suomen kautta ulkomaille. Käytyään ensin Länsi-Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa, jossa hänen persoonansa joutui kiihkeän huomion esineeksi, hän asettui asumaan Italiaan Caprin saarelle, mistä nyt hiljattain on taas palannut Venäjälle. Hänen myöhemmistä kaunokirjallisista teoksistaan mainittakoon "Äiti" (1907), "Tunnustus" ja "Tarpeettoman ihmisen elämä" (1908). Parhaiten hän kuvaa yhteiskunnan alimmalla asteella olevia, enemmän tai vähemmän rappiolle joutuneita, mutta lahjakkaita ja intohimoisia olentoja, "kulkureita".
("Tietosanakirjan" mukaan.)