PYHÄ YRJÄNÄ
1
Prinsessalla oli vallattomat sormet: nyt ne olivat kaikki tiukkaan puristettuina nyyhkyttävälle povelle.
Kalmanvärinen lohikäärme
vieri hänen jalkoihinsa
hampaat kärsimättömästi loksuen.
Kirkkaitten silmien lähteet
olivat valuneet täyteen tuskaa.
Niihin kuvastui odottava ajatus:
-Joku laukkaa, joku laukkaa.
Helmenvärinen silhuetti
verestävällä taivaalla!
2
— Nosta siipesi, nosta kauheat siipesi!
Oi ryömivä lohikäärme, joka syljet häkää kaikista suistasi! Nauran sinulle hillitsemättömästi, minä joka tänäpänä saavun lansetti janoisena, haaskalinnut kintereilläni, jotka kohta pusertavat ulos, kaikki pullistuneet silmäsi! Prinsessan vallattomat sormet leikkivät kohta kypäräni teräksisessä silmikossa ja hänen rintansa huokaa niinkuin pienen lapsen povi onnellisesta itkusta.
Nosta siipesi, nosta kauheat siipesi: ei ole muuta kuin viha, ei ole muuta kuin rakkaus.