TOTUUS
Olen petetty ja myyty: ei totuutta ollutkaan.
Minä luulin: se piili jossain, minä etsin ja hain, ja ihmiset minä kysymyksin kiedoin; joka päivä ja yö minä riensin kuin haamu ihmeellinen.
Sinut kaukaa näin. Ja katsoin, miten tähdet satoivat sinun silmies autuudesta.
Joku kuiskasi salaa mulle sanat nöyrät ja varovat: Käy kiertotietä, ja lyhty ota käteesi matkalles!
Minä ryntäsin suoraan. Ja nuijaa minä heilutin rientäissäin; oli ylläni leijonan talja ja nilkoissa kahleitten jäljet.
Läpi pimeän erämaan!
Kun ennätin silmies eteen, olin lopen uupunut: näin kauhistuneena, kuinka oli silmäs vain raketit, jotka heittää valtavat kaaret yli Jumalan pilvien. Ja sammuvat. Pimeyteen koko taivas pakahtui.
Minä huudan erämaassa: ei totuutta olekaan!