AILI.
Mitäs pahaa siinä on?
HARTIN.
Kaikella on rajansa.
IV:s KOHTAUS.
Edelliset, Gryhling.
Gryhling tulee unisena, tukka pörröllään yöviitta päällä, sikaria poltellen oikealta takimaisesta ovesta.
HARTIN.
Kaarlo! Mitä tuo nyt on taas?
GRYHLING.
Mitä?
HARTIN.
Että se tapahtuu aamulla, sitä en juuri ihmettele, mutta iltapäivällä tulla tuollaisena muitten, — niin miks'en sanoisi, naisten näkyviin, se ei käy laatuun.
GRYHLING.
Jos aamupäivällä, niin miks'ei myös iltapäivällä.
HARTIN.
Omassa kamarissasi elä ja ole niinkuin sinua haluttaa, vaikka päälaellasi kävelisit, kun se sinua huvittaa. —
GRYHLING.
Ei, kiitoksia!
HARTIN.
— mutta meitä et epähienoilla tavoillasi saa alinomaa rasittaa. — Sanoppas suoraan, miksi käyttäyt sinä, joka olet ikäsi elänyt hienoissa piireissä, noin kummallisesti?
GRYHLING.
Siksi, että se minua huvittaa.
HARTIN.
Mutta meitä se ei huvita. — Mene nyt pukemaan itseäsi, tänne tulee vieraita kohta. — Kuule odotahan. Saat tämän kirjan takasin. Aili ei tahdo sellaista kirjallisuutta lukea.
GRYHLING
Sellaista kirjallisuutta?
HARTIN.
Niin juuri! Sinun pitäisi ymmärtää, ettei Strindbergin teokset sovi nuorelle, siveälle neitoselle.
Gryhling rykäsee ivallisesti, ottaa kirjan.
HARTIN.
Mene nyt! En tahdo nähdä sinua enää tuollaisena silmissäni.
Menee vasemmalle.
V:s KOHTAUS.
Gryhling, Aili.
GRYHLING.
Teidän siveellisyyttänne!