AILI.
No, etkö sinä voisi sitten enää minua rakastaa, jos minä muuttuisin toisellaiseksi, kuin mikä olen ollut tähän asti?
AHRÉN.
Kyllä! — Mutta minä kärsin kuitenkin, jos näen sinun menettävän kalliimman ominaisuutesi.
Suutelee.
Eikö sinusta tunnu kuitenkin suloiselta istua näin minun rinnallani, sylitysten, kaulatusten.