AILI.
Joutavienko! Minä en pidä niitä laisinkaan joutavina, päinvastoin. Tuo on seikka, jota minä pystyn ajattelemaan, sillä minä tunnen itse, kuinka paljon niissä on perää. Minussa ne ovat löytäneet hedelmällisen maan.
HARTIN.
Liikutettuna.
Suokaa anteeksi vieraat, mutta minä en nyt voi olla suoraan puhumatta. Minä kadun suuresti sitä, että annoin teidän, herra Karhi, lasketella hurjia tuumianne. Minä tahdon siitä nyt tehdä lopun.
Karhi ja Helli nousevat seisomaan.
KARHI.
Mitä tarkoitatte?
AHRÉN.
Minä olen samaa mieltä stasrodinnan kanssa. Te olette tuoneet tänne ajatuksia, joita voisi kenties lausua julki ylioppilashuoneen ravintolassa tahi visti-pöydän ääressä, — mutta —
KARHI.
Suuttuu.
Tämä menee liian pitkälle.