AILI.
Kaikki on tuhmaa, maailma ja minä itsekin.
AHRÉN.
Mennään nyt äitisi luo. Minun täytyy kohta lähteäkin.
Menevät oikealle.
XII:s KOHTAUS.
Gryhling, Emma.
GRYHLING.
Tulee.
Hiis vieköön koko tytön! En olisi uskonut itseäni näin heikoksi! Heh! Moisen asian tähden rupean tässä omantunnon vaivoihin antautumaan. — Mutta kiusallista on se kuitenkin, siitä ei pääse minnekään. — Hän rupesi uhkailemaan! Hm! Se voi tulla vaaralliseksi. Parasta lie, että ajoissa torjun hyökkäyksen. — Hänet pitää saada pois näkyvistä.
EMMA.
Tulee.
Armahda minut. Toimita minut pois vaan täältä. Muuta en pyydä.
GRYHLING.
Älä koetakaan kietoa minua asiaasi.
EMMA.
Eikö sinulla ole sydäntä laisinkaan?
GRYHLING.
Se on minun asiani!
Menee ulos.
XIII:s KOHTAUS.
Emma, Kaski.
EMMA.
Voi minua!
Nojautuu verannan oven pihtipuoliaiseen.
KASKI.
Tulee puutarhaan verannan oven kohdalle.
Emma!
EMMA.
Itsekseen.
Mitä kuulen!
KASKI.
Tänä iltana olen vapaa. Lähden pian pois kaupungista. — Annathan minun tulla illalla luoksesi?
EMMA.
Ei, ei! Et saa tulla, et saa tulla!
Tulee ikäänkuin pakoon.
Kaski katsoo murheellisena hänen jälkeensä, lähtee hitain askelin pois.
Ello-parka! Kaikki on mennyttä. — Mutta jos olisin hänelle kaikki tunnustanut. — Ei! Yksin tahdon taakkani kantaa. Hän hylkäisi minut kuitenkin, kuten kaikki muutkin. Ja tuntuisihan se vaan kahta kauheammalta! Jos he sitten säälisivätkin minua. Lisäisihän se vaan kärsimyksiäni:
Itkee.
XIV:s KOHTAUS.
Ahrén, Emma.
AHRÉN.
Tulee.
Käsissäni olet, tyttö, kuitenkin miljooninesi!
Pöksähtää Emmaan.
Mitä nyt?
EMMA.
Enhän minä mitään!
AHRÉN.
Katsahtaa taakseen, taputtaa sitten Emmaa poskelle.
Mitä sinä itket, tyttöseni?
EMMA.
Työntää hänen kätensä.
Mitä se teitä liikuttaa!
AHRÉN.
Kas, kas kuinka kiukkuisia tänään ovat Eevan tyttäret.
Menee.
EMMA.
Neiti-parka! Et tunne miehiä!
Ottaa kahviastiat, menee.
XV:s KOHTAUS.
Aili, yksin.