AILI.
Mitä sanotkaan. — Nytkö enää. — Ohhoh! Et tunne äitiäni. Hän on suuresti Vilhelmiin mieltynyt ja pitäisi sitä kunniattomana tekona. Ja Vilhelmikin rakastaa minua. — Niin! — Ei Helli-kulta. Ennen kärsin minä. Heille en tahdo sellaista surua tehdä.
HELLI.
Voi sinä puhdas, jalo sydän! — — No lähdetkö filosofiian luennoille?
Huomenna on ensimmäinen.