AILI.
Oletpa sinä ihmeellinen mies. Minä kunnioitan sinua.
Antaa kättä.
Mutta eikö sinun käy sääliksi, Teuvo, nuorta vaimoasi antaessasi hänen näin yksin olla?
KARHI.
Mikä on parempi, sekö, että olisimme kihloissa niinkuin te, tahi naimisissa niinkuin me?