AILI.

Mitä vielä. Painakaa puuta. Te näytätte niin kärsivältä.

Onhan sitä, Jumala paratkoon, tässä maailmassa kärsimyksiä.

Niin todellakin! Minulla on teille lohdutus, matami.

Gryhlingiin kääntyen.

Sinäkö, Kaarlo, tämän sikarikotelosi —

Mistä olet sen löytänyt?

Tuossa pikkupöydällä se oli äsken.

Sepä kummallista!

Ullalle.

Tyttärenne ei siis ainakaan sitä varastanut, olkoon sitten vaikka ihmeen kautta tänne joutunut.

Kotiin tullessani kohtasin äsken korridoorissa salaperäisen näköisen miehen, ja tuo ovi oli auki. —