AILI.
Ketä pitää minun uskoman? Yhtä varma olen Emman viattomuudesta kuin kelpo enoni rehellisyydestä.
KARHI.
Minä säälin sinua, Aili-parka, mutta totuuden pitää julki tulla. Minä voin todistaa, että Emman syytös on oikea. Olen itse omin korvin kuullut Gryhlingin tunnustavan sen, puhuessaan Emman kanssa puutarhassa tuolla viime syksynä Ailin syntymäpäivänä juuri. Maksoipa hän Emmalle rahasummankin, hänen kunniansa korvaukseksi.
EMMA.
Kunnianiko korvaukseksi! Ei suinkaan. Hänen lapsensa varalle sen otin.