AILI.
Sepä hauskaa! Toivotan onnea.
AHRÉN.
Kiitos vaan!
HARTIN.
Erittäin hauskaa. Pääasia nyt on vaan, että vakinaisen arvokkaan viran saat. Minä pidän sitä prinsiipin vuoksi ihan välttämättömänä, voidaksesi tyttäreni kanssa naimisiin mennä. Niin, ja sekin on erittäin hyvä, että viran Helsingissä saat.
AHRÉN.
Siinä noudatinkin kokonaan teidän tahtoanne. Olisinhan hovioikeuteen milloin hyvänsä päässyt.
HARTIN.
No kuinka paljon palkkaa saat?
AHRÉN.
Ei se ensi alussa suuri ole, mutta onhan siitä sitten helpompi hyvän palkan ääreen päästä. Ensi alussa korkeintaan pari tuhatta markkaa.
HARTIN.
Se on liian vähän. Et sillä voi vaimoasi elättää.
AHRÉN.
No — eihän sillä juuri yksinäänkään kovin reimasti elää voi, mutta — —
HARTIN.
Mutta?
AHRÉN.
Mutta — tuota. — Mitä aioinkaan sanoa? —