ENSI NÄYTÖS.
Komea salonki, johon perällä veranta liittyy kaikkine koristuksineen. Verannan avoimesta kaksois-ovesta näkyy kaunis puutarha. Kummallakin sivulla kaksi ovea.
1:n KOHTAUS.
Emma ja Kaski.
Emma ja Kaski tulevat verannan kohdalle puutarhaan.
EMMA.
No hyvästi nyt.
KASKI.
Etkö voisi hetkeksi lähteä vielä tuonne meren rantaan päin kävelemään.
Katso kuinka tuo vesikin tuolla värähtelee somasti. Tule pois!
EMMA.
Stasrotinna on hirveän ankara. Jos viisi minuttiakin olen yli luvatun ajan toruu hän jo.
KASKI.
Hm! Jään siis yksin. — Kuinkahan tämän illan taasen kulumaan saan.
EMMA.
No, kyllä te miehet ajan aina kulumaan saatte.
KASKI.
En minä ainakaan.
EMMA.
Kuinka niin?
KASKI.
Kenenkä kanssa minä juuri —. Ei minulla ole sellaista ystävätä täällä
— Mutta kuules, minä tulen kyökkiin kanssasi pakinoimaan illemmalla.
EMMA.
Hyvin kernaasti minun puolestani, jollei stasrotinna olisi sitä ankarasti kieltänyt.
KASKI.
Minä tulen salaa.
EMMA.
Salaako? Ei Ello! Sitä en minä tahdo. On niin hyvä olla, kun ei tarvitse yhtään teeskennellä eikä valehdella. Eikä se ole juuri kaunistakaan tuolla tavoin — —
KASKI.
Mitä pahaa siinä olisi?
EMMA.
Pahaksipa sitä vanhat ihmiset sanovat.
KASKI.
Vanhat, niin! Samalla tavoin ovat ne kuitenkin nuorena itse tehneet. Mutta kun ne itse ovat väärin käyttäneet vapauttaan tahi kuulleet aikuistensa syntejä, luulevat he nuorta sukupolvea niin turmeltuneeksi, ettei siihen voi enää ollenkaan luottaa. — Saanhan tulla?
EMMA.
Ei, ei! Kun se nyt on kerran kielletty, niin en minä — Olen vielä liian nuori epäilemään, mitä äitini on minulle opettanut.
KASKI.
Saanko tulla tänne huomenna sinua tapaamaan.
EMMA.
Huomennako. — Tuota — ai, en minä huomenna jouda. Menen äitiäni tervehtimään; silloin on hänen syntymäpäivänsä.
KASKI.
No, jonakin toisena päivänä sitten.
Kurkistaa salonkiin.
Onpa täällä komeata!
EMMA.
Stasrooti oli upporikas mies.
KASKI.
Ja tuossa nyt rahat seisovat.
EMMA.
Kadehditko sinä toisen rikkautta?
KASKI.
En laisinkaan. Minua harmittaa vaan, että suuret rahat näin jouten seisovat leskien hallussa. Jos kauppamies on rikas, saa hänen rahoistaan hyötyä köyhäkin, sillä hän pitää rahansa liikkeessä. Mutta mitäpä hyötyä on tällaisten rikkaudesta.
Tulee oven sisäpuolelle.
EMMA.
Älä Herran tähden! Jos stasrotinna sattuisi —
II:n KOHTAUS.
Rouva Hartin, edelliset.
HARTIN.
Tulee.
Mitä! — Emma!
KASKI.
Kumartaa nöyrästi.
Suokaa anteeksi!
Menee.
HARTIN.
Mitä tämä on?
EMMA.
Antakaa hyvä stasrotinna anteeksi! Tuo nuori mies on minun hyvä ystäväni. Hän saattoi minut kotiin, ja nähtyään tuosta puutarhasta tämän kauniin salin, hän ei voinut olla — Hänellä ei ole tilaisuutta koskaan tällaista näkemään.
HARTIN.
Lempeästi.
No, minä uskon sanojasi. Kyllä minä luotan sinun rehellisyyteesi. — Mutta vastedes ei se saa tapahtua. Ei se sovi, näet, että sinä annat tuttavasi tahi ystäväsi — —
EMMA.
En minä koskaan enää!
HARTIN.
No, mene nyt kellarista portviiniä hakemaan.
EMMA.
Kyllä.
Menee.
Hartin istahtaa nojatuoliin pöydän viereen ja rupeaa Dagblad'ia katselemaan.
III:s KOHTAUS.
Edellinen, Aili.