NELJÄS NÄYTÖS.
I:n KUVAELMA.
Huonerähjä, jossa perällä ja oikealla ovi, vasemmalla ikkuna ja nurkassa musta uuni, jossa liedellä on kahvipannu tulella; ikkunan luona pöytä, jonka vieressä pari tuolia; oikealla seinällä vanha kaappi ja sen tällä puolen pieni pöytä ja jakkara.
I:n KOHTAUS.
Lapsimuori yksin.
LAPSIMUORI.
Paksu akka, likainen esiliina vyöllä, hommaa kahvipannun ääressä kuppien kanssa.
Ne saavat tänä iltana palkkansa. Tuota päätä saanen minäkin "kunteja". Hihhihhii! Kaffiahan minä vaan tarjoaa tarvitseville — sellaisen kretan kanssa, jota ei kissa syö. — Jokainen ei niin sukkela olekaan. Jumala on antanut älyä pääkoppaani. Miks'en sitä käyttäisi? — Ette te nuuskijat minua enää kiinni saakaan. Kerran kompastuin, vaan tyhmä minä olinkin pannessani viinan kaappiin. Sieltä ne aina ensimmäiseksi syynäämään menevät.
Avaa uunin edessä lattiassa maton alla olevan runnin auki ja vetää sieltä esiin ensin suuren, sitten pienemmän litteän pullon, kaataa suuresta pullosta litteään jotakin.
Konstit on monellaisia — —
Panee suuren pullon takaisin koloonsa.
Äh, ole siellä, kyllä sinua vielä tarvitaan.
Panee runnin kiinni, vetää maton päälle.
Kas noin!
Maistaa pullosta.
Kylläpä siitä kannattaakin rahaa maksaa. — No, nyt kaikki valmiiksi!
Sitoo pullon siitä riippuvista nauhoista vyötäsilleen esiliinansa alle ja asettaa sen suun esiliinassa olevan pienen reiän kohdalle.
Ole siinä, ystäväni, ja odota emäntäsi käskyjä. — — Voi sentään! Kuinka sukkela olet sinä, Lapsimuori! — Lapsimuori! Keksivät he nimen kanssa. Olisipa siinä viisailla tuumimista, eivätkä he sittenkään siitä selvää saisi. — Lapsimuori! On niin hyvä olla, kun saa työtä tehdä. Ja kokonaista kaksi virkaa sitten — — joll'ei kolmekin — — Ai, taitaapa se Ruhas-Pekan akka tulla tänään rahaa ottamaan.
Ottaa kaapista kirjan.
Niin näkyy — — Hyvä, etteivät tule kaikki yht'aikaa, — vaikka eipä se Lapsimuori hätään joutuisi, vaikka tulisivatkin — Se on tuottava, tuo afääri, kun vaan saisi enemmän niitä pentuja käsiinsä. — Pietariinko vienevät vai mereen? Toisivat hullut tänne vaan.
Pirullisesti.
Kyllä minä niistä huolen pitäisin. Tuo tyttö tuolla. Se se vasta kalu on. — Antaa kukkaronsa haltuuni, jossa on sata markkaa! Hiis vieköön! Antaisinkohan hänelle takaisin ne! Vaikkapa lie varastanut!
II:n KOHTAUS.
Edellinen, Ruhas-Pekan akka.
RUHAS-PEKAN AKKA.
Tulee.
Tänä aamuna kuoli se jo!
LAPSIMUORI.
Vihdoinkin! Sinä taisit syöttää sitä liian hyvin. — Mitä, eikö se jo ollut neljän kuukauden ikäinen?
RUHAS-PEKAN AKKA.
Syntihän niitä olisi nälkään tappaa. —
LAPSIMUORI.
Ei niitä tappaa tarvitsekaan, mutta mitä niistä sellaisista on suotta syötettykään. — Sanoinhan, että kaikessa tapauksessa saat palkan puolesta vuodesta.
RUHAS-PEKAN AKKA.
Hm. No niinhän se justiin on. Ja parempihan niitten on ollakin, kun täältä pääsevät. —
LAPSIMUORI.
Se ei saa tulla vaan tytön korviin, että lapsi kuollut on.
RUHAS-PEKAN AKKA.
Miks'ei?
LAPSIMUORI.
No, et sinä sitten enää palkkaa saa!
RUHAS-PEKAN AKKA.
Ymmärrän, ymmärrän — No saanko nyt toisen?
LAPSIMUORI.
Vaikka heti paikalla.
RUHAS-PEKAN AKKA.
Sepä hyvä — — No, siitä sitten eri palkka. —
LAPSIMUORI.
Kuinkas sitten.
RUHAS-PEKAN AKKA.
Tästäpä tulee hyvä afääri. —
LAPSIMUORI.
Enkös sitä sanonut
Menee oikealle ovelle.
Kuuletko siellä? Tule tänne! — — Mitä, etkö jaksa? Kuinka kauan rupeat sinä laiskottelemaan?
III:s KOHTAUS.
Edelliset, Emma.
EMMA.
Tulee kurjan, kalpean näköisenä, hoipertaen näkyviin.
Mitä tahdotte?
Käypi istumaan.
LAPSIMUORI.
Tässä on nyt se armelias vaimo, joka ottaa lapsesi huostaansa.
EMMA.
Joko nyt?
LAPSIMUORI.
No, milloinka sitten!
EMMA.
Älkää häntä vielä viekö!
LAPSIMUORI.
Mitä hulluttelet? Vai rupean minä kymmenen kertaa tässä —
Menee oikealle.
EMMA.
Mutta ette saa hänelle pahaa tehdä. Hän on niin hento vielä, raukka. —
Lupaattehan häntä hyvin hoitaa? Kyllä minä maksan!
LAPSIMUORI.
Tulee nyytin kanssa.
Tässä on!
EMMA.
Tarttuu kiinni lapseen.
Oma, rakas poikani!
Suutelee.
Kuinka viaton olet sinä, pikku enkelini — —
LAPSIMUORI.
No, mitä tässä ruikuttamaan rupeat. Pidä itse kakarasi, jos et raaski laskea luotasi. Mutta mene myös itse heti matkoihisi. —
EMMA.
Säikähtäen.
Enhän minä!
Suutelee.
Hyvästi!
LAPSIMUORI.
Ottaa lapsen, antaa Ruhas-Pekan akalle.
Tuoss' on. Saat mennä nyt!
RUHAS-PEKAN AKKA.
Hyvästi!
Menee.
IV:s KOHTAUS.
Emma, Lapsimuori.
LAPSIMUORI.
No, mitenkäs sitten sen maksun kanssa. — Hän jätti minun asiakseni sopia siitä.
EMMA.
Niin tuota, — kuinkas te tahdotte?
LAPSIMUORI.
Sinä olet nuori tyttö vielä. — Minä luulen voivani hankkia sinulle hyvän paikan.
EMMA.
Voitteko? Kiitos! Millaisen? Palveluspaikanko?
LAPSIMUORI.
Nauraen.
Palveluspaikan. — En suinkaan! — Paljon paremman. Saat pukea itsesi fiiniksi daamiksi.
EMMA.
Mitä sanotte?
LAPSIMUORI.
Eikä sinun tarvitse mitään työtä tehdä.
EMMA.
Mikä paikka se on sellainen?
LAPSIMUORI.
Millainen lapsi sinä olet. — Näeks, täällä on eräs hyväpalkkainen virkamies, joka etsii itselleen "pidettävää".
EMMA.
Minä en ymmärrä!
LAPSIMUORI.
Hänellä on kyllä ruma, kivuloinen frouva, mutta hän tahtoisi nuoren, kauniin tytön — —
EMMA.
Matami! Mitä te sanottekaan. — — Sellaiseksiko te tahtoisitte minut?
— — En ikinä! Luuletteko te minua niin kurjaksi?
LAPSIMUORI.
Mitäpä sinulla enää muutakaan virkaa olisi!
EMMA.
Heittäytyy tuoliin.
Voi taivahan Jumala! Minne olet sinä minut viskannut? Eikö sinulla enää ole armoa laisinkaan! Mitä pahaa olen minä sinua vastaan tehnyt, ettäs minua näin rankaiset?
LAPSIMUORI.
No, jollet tahdo niin kelpo palkkaa kuin häneltä saisit, niin on minulla toinenkin paikka. Eikä sekään huono ole. —
EMMA.
En tahdo sellaiseksi, en koskaan!
LAPSIMUORI.
Sinä olet puhdasverinen, terve tyttö. Minä hankin sinulle hyvän amman paikan. Kelpaako se?
EMMA.
No, ammaksi minä kyllä rupean. Se on ihan toista. —
LAPSIMUORI.
Saat 30 markkaa kuussa palkkaa ja vapaan ylöspidon.
EMMA.
Niinkö paljon?
LAPSIMUORI.
Mutta yhdellä ehdolla.
EMMA.
No?
LAPSIMUORI.
Että sitoudut edeltäkäsin maksamaan koko ensivuoden, vaikka missä paikassa olisit, puolet palkastasi lapsesi hoitajalle. —
EMMA.
No, mutta ne rahat, mitkä teille annoin?
LAPSIMUORI.
No, niitä oli juuri niin paljon, että saat niillä kortteerin, ylöspidon ja minun vaivani kuitatuksi. — Viisitoista markkaa jää ehkä ylitse vielä.
EMMA.
En lukenut rahoja. Eikö siinä enempää ollutkaan?
LAPSIMUORI.
Mitä? Suostutko maksamaan puolet?
EMMA.
No, voinhan minä. —
LAPSIMUORI.
No, sitten on kaikki selvillä. Mene nyt levolle. Kyllä minä kutsun, kun ruvetaan paperia tekemään.
EMMA.
Paperia?
LAPSIMUORI.
Niin. Laillista sopimusta. Kuinka sitten. Minä tahdon kaikki tyyni tehdä laillisesti.
EMMA.
Ymmärrän. — Enempää en nyt voi. Päätäni pyörryttää niin kovasti.
LAPSIMUORI.
Kuinka hento sinä olet! En minä ennen muinoin nuorra ollessani ollut kolmea päivää mokomasta kipeänä.
Emma menee.
V:s KOHTAUS.
_Lapsimuori, Sillman, työmies, Juho.
LAPSIMUORI.
Nyt on asiat hyvällä kannalla. Viisitoista markkaa kuukaudessa. —
Ruhas-Pekan akalle viisi, — jää kymmenen.
Hykertää käsiään.
Sepä oiva pala.
SILLMAN.
Tulee.
Annappa mulle kahveeta!
LAPSIMUORI.
Kretan kanssa?
SILLMAN.
Niin!
Hymyilee.
LAPSIMUORI.
Kaataa kahvia kuppiin ja täyttää sen pullosta esiliinan alta.
Ja hyvää pitää sen olla.
Tuopi pöydälle.
Kymmenen penniä.
SILLMAN.
Tuossa.
Maksaa ja rupeaa maistelemaan.
TYÖMIES.
Tulee.
Onko viinaa?
LAPSIMUORI.
Ei ole! Mutta kaffia on.
TYÖMIES.
Sanoivathan ne täällä olevan.
LAPSIMUORI.
Ei ole.
TYÖMIES.
No saakeli!
Menee.
SILLMAN.
Olettehaa työ varovai.
LAPSIMUORI.
Täytyy olla, täytyy!
SILLMAN.
No niinhää se on, niin!
JUHO.
Tulee.
Mitä täällä saapi?
LAPSIMUORI.
Kaffia.
JUHO.
Kahviako vaan. No sama se. Kun olis ollunna viinaa.
LAPSIMUORI.
Kaataa kahvia, mutta ei lisää pullosta, tuopi pöydälle. Tässä olisi.
JUHO.
Hiljempaa.
Eiköhän sentään olisi parempaa?
LAPSIMUORI.
On parempaakin.
Vie kupin kiukaan luo, täyttää pullosta, tuo takasin.
Tässä, mutta se maksaa kymmenen penniä.
JUHO.
Maistaa.
No, tämä on toista!
Maksaa.
LAPSIMUORI.
Siinäpä onkin kretaa, jota ei kissa syö.
JUHO.
Nauraa.
Kretaa, jota ei kissa syö. Sepä ei ole hullumpaa.
LAPSIMUORI.
Ettäs tietäisitten, mitä on sanottava, jos vieraiksi miehiksi vaadittaisiin. — —
Menee kiukaan luo.
JUHO.
No, kuuluvat tahtovan poistaa kaikki kapakat.
SILLMAN.
Niin kuuluu.
LAPSIMUORI.
Silloin vasta minun kahvilleni ootkonki tulisi.
JUHO.
Se on tietty. — Kummat olot siitä syntyis, kun nuo raittius-apostolit käskemään pääsisivät.
SILLMAN.
Tyrsähtää kesken juomistaan nauramaan.
Apostolit.
JUHO.
Niin juuri. Pianhan ne panevat papitkin viralta.
SILLMAN.
Kuinka niin?
JUHO.
No, väittäväthän ne ymmärtävänsä Raamattua paremmin kuin Kuopion piispa.
SILLMAN.
No niihhää ne sannoo.
LAPSIMUORI.
Itsekseen.
Vähänpä näitä näkyy tänä iltana tulevankin.
SILLMAN.
Mikäs mies työ oletten, ku työ kaikki noi asiat nii hyvin tierätten?
JUHO.
Niin minäkö? Ka, olenhan vaan Suomen kansalainen.
SILLMAN.
Niin, niin. Mu' missäs työssä eli toimessa työ oletten?
JUHO.
Aina missä työtä vaan saa. Tähän aikaan en missään. No mikäs mies te olette?
SILLMAN.
Kivityössähää mie oli, mu' satuin syömään toisen miehen eväät, niin ajettiin pois.
JUHO.
Hmhm!
VI:s KOHTAUS.
Edelliset, Kaski.
KASKI.
Tulee kurjissa vaatteissa, humalassa.
Onko teillä juotavaa?
LAPSIMUORI.
On kahvia.
KASKI.
Antakaa kymmenen pennin edestä.
Menee oikeanpuolisen pöydän luo, panee rahan pöydälle.
Tuoss' on viimeinen.
Itsekseen.
Sitten hirteen.
LAPSIMUORI.
Tässä olisi.
KASKI.
Hyvä!
Käy istumaan käsien nojaan, nukkuu.
LAPSIMUORI.
Itsekseen.
Mikä tuo lienee?
Juholle.
Osaatteko te kirjoittaa?
JUHO.
No enköhän tuota —
LAPSIMUORI.
Tahdotteko kirjoittaa minulle vähän. Minä annan teille siitä kupin kaffia kretan kanssa palkaksi.
JUHO.
Mitä?
LAPSIMUORI.
Kyllä minä tikteeraan.
JUHO.
No miks'ei.
LAPSIMUORI.
Tuo paperia, musteastian ja kynän.
Kirjoittakaa näin.
JUHO.
Asettuu kirjoittamaan.
No. —
LAPSIMUORI.
Minä allekirjoitettu —
JUHO.
— tahi kirjoittanut.
Kirjoittaa.
LAPSIMUORI.
No tahi niin. Minä allekirjoittanut lupaan ja sidon itseni —
JUHO.
— sitoudun.
LAPSIMUORI.
— sitoudun maksamaan leskifrouva Karoliina Vilhelmina Vilhelmsonille puolet siitä palkasta, kuin
JUHO.
— joka.
LAPSIMUORI.
— joka minä tästä päivästä lukien saan.
JUHO.
— jonka — j. n. e.
Kirjoittaa hitaasti perässä ja toistaa aina hiljaa, mitä muori lausuu.
Helsingissä — — —
LAPSIMUORI.
Menee oikealle ovelle.
Tyttö hoi! Tuleppas tänne.
Kaski herää.
SILLMAN.
Onko täällä tyttöjäkkii?
VII:s KOHTAUS.
Edelliset, Emma.
EMMA.
Tulee.
Mitä tahdotte?
LAPSIMUORI.
Paperi on nyt valmis. Kirjoita nimesi alle.
Emma menee vasemman pöydän luo, kirjoittaa.
JUHO.
Lukee perässä.
Emma Hyväri.
KASKI.
Herää ajatuksistaan.
Mitä hänestä?
EMMA.
Mitä kuulen?
Tuijottavat hetken toisiinsa.
KASKI.
Surkeasti.
Taivahan Jumala! Oletko sinä —?
EMMA.
Ello!
Vaipuu itkien lattialle.
KASKI.
Tyttö-parka! Näinkö alas olet sinä vaipunut!
EMMA.
Ello, Ello! Pelasta minut, pelasta minut täältä kurjuudesta!
KASKI.
Nyt vasta! Nyt, kun itse loassa matelet, nyt kun olet jo minut perässäsi vetänyt. — Myöhäistä. Jos tahdot, niin saat rinnallani sijan hirsipuussa.
EMMA.
Rakas Ello! Älä minua tuomitse. Olen viaton!
KASKI.
Viatonko sinä!
EMMA.
Viekas konna mun petti. Jos olisit opettanut minut vaaran suuruutta tuntemaan, en kompastunut oisi. Kompastuneet ovat viisaammat minuakin, oliko ihme, jos minut, kokematon tyttö, narrattiin. Jos silloin olisin sinun turvissasi ollut, olisin yhtä puhdas, yhtä neitseellinen kuin äitini rinnoilta lähtiessäni.
KASKI.
Mitä kuulen! Olisitko uskollinen ollut mulle?
EMMA.
Niin totta kuin taivaassa on totuuden Herra, niin totta kuin tuonelan syvimpään onkaloon vaipunen, jos valehtelen, niin totta en sinua vastaan ole tahallani vähintäkään rikkonut.
KASKI.
Auttaa Emmaa ylös.
Tyttö-rukka! — Nousehan toki. Mitä on sinulle sitten tapahtunut? Kerro!
EMMA.
Jos jaksan. — Muistathan, kuinka onneton olin käydessäsi hyvästi jättämässä.
KASKI.
Niin! No?
EMMA.
Silloin olin jo varma siitä, että kohtaloni oli ratkaistu. Minä kannoin jo pienokaista. Se luutnantti, stasrotinnan veli, se juotti minut kerran juovuksiin ja narrasi. — Minä en tullut silloin mitään ajatelleeksi ja varomattomasti kyllä antausin hänen valtaansa. — — Pian kuitenkin silmäni aukenivat, mutta silloin oli jo myöhäistä. Päästäkseen minusta irti syytti hän minua vielä varkaudesta. Mihin lie näet kadottanut sikarikotelonsa ja sanoi sitten minun varastaneen sen. — Rouva uskoikin häntä, kertoi asian vielä äidillenikin, joka siitä suuttui niin, että hylkäsi minut kokonaan. Sepä se pahinta!
KASKI.
Emma-kulta! Itkekäämme yhdessä kohtaloamme. Kova on sinun kohtalosi ollut, mutta ei juuri sen parempi minunkaan. Vaikka olin sitounut olemaan tehtaassa kevääsen asti, läksin sieltä pois, sillä en voinut vastustaa haluani päästä tänne. — Tulin tänne ja sain kuulla, mitä sinulle oli tapahtunut. Sinua itseäsi en löytänyt ja rupesin juomaan; join rahani, vaatteeni, kunniallisen nimeni, kaikki. — Tänä iltana aioin mennä hirteen.
EMMA.
Minun tähteni.
KASKI.
Itse olen syypää kaikkeen. Miksi en ensin etsinyt sinua ja saanut selitystä? — Olisimme siten aikaa sitten pelastuneet kurjuudesta.
Kyynelsilmin.
Emma! Anna minulle anteeksi. Sinä olet nyt silmissäni yhtä puhdas kuin ennenkin, sinua rakastan nyt monta vertaa enemmän kuin koskaan ennen. — Mutta olenhan minä nyt vaan kurja-raukka!
EMMA.
Armahani! Rohkeutta vaan! Ryhdytään rinnatusten taisteluun leipämme, kunniamme tähden. Eiköhän Jumala meille vielä parempiakin päiviä suone!
KASKI.
Niin! —
Syleilee Emmaa.
EMMA.
Antaa hän, kun yhdessä rukoilemme vaan.
Heittäyvät polvilleen.
Työmiehet katsovat hämmästyneinä, liikutettuina kohtausta. Lapsimuori seisoo rauhattomana kiukaan edessä.
SILLMAN.
Hiis vieköön, tämä käypi sydämmelle.
Emmalle.
Kuulkais!
JUHO.
Tästä päivästä en maista viinan tippaakaan!
Emma ja Kaski nousevat.
SILLMAN.
Emmalle.
Kuulkais! Missäs työ palvelitten silloin, kun se sikaarikotelo hukku?
EMMA.
Missäkö? — Stasrotinna Hartinilla Kaivopuistossa.
SILLMAN.
Itsekseen.
Piru vieköön! Kun rikkaalt' luulee ottavasa, ja kumminkii köyhälle pahaa tekee.
KASKI.
Katselee ympärilleen.
Ja täällä olet sinä saanut olla — —
EMMA.
Äitini luo en tohtinut pyrkiäkään. Ulos hän minut kuitenkin olisi ajanut.
KASKI.
Mutta lähdetään nyt täältä.
EMMA.
Minne?
KASKI.
Minne tahansa, mutta täältä pois.
JUHO.
Kuulkaa, vieraat, tulkaa minun luokseni yöksi. Vaikka minä olenkin tällainen renttu, on minulla siivo vaimo, joka teidät ilolla vastaan ottaa. —
KASKI.
Kyllä kernaasti.
EMMA.
Kiitoksia! — Näetkö, Ello, Herra tulee jo meille avuksi.
JUHO.
Olen suuresti kiitollinen, jos teidät vähäpätöiseen suojaani viedä saan.
Saattepa nähdä, että vaimoni vielä siunaa teitä.
KASKI.
Emma.. Mutta lapsi?
EMMA.
Ole huoletta!
Menevät kaikki muut paitsi Lapsimuori.
LAPSIMUORI.
Toista tällaista tapausta en tahdo kattoni alle.
II:n KUVAELMA.
Kadun kulmaus Helsingissä; vasemmalla kallioryhmä, oikealla kadun tällä puolen puinen rakennus, jonka valaistut ikkunat ovat valkeilla kartiineilla peitetyt, talon kolkassa palaa lyhty.
VIII:s KOHTAUS.
Aili, Helli, Ahrén.
Aili, Helli ja Ahrén tulevat vasemmalta.
HELLI.
Kiitoksia paljon! Kyllä minä nyt jo uskallan yksinkin mennä. Ei sinun ole hyvä rasittaa itseäsi, kun niin heikko olet ilmankin.