12:S KOHTAUS.
*Andrei, Kosmin, Vouti.*
Andrei. Mitä! Matti vapaana! Vahti poissa, mutta vaatteet tässä! Mitä tämä merkitsee? (Menee koputtamaan Kosminin ikkunaan). Herra hoi! Kuulkaa!
Kosmin. (Ikkunassa). Kuka siellä?
Andrei. Johan vanki on karannut.
Kosmin. Mitenkä?
Andrei. Vahti on poissa ja vanki on karannut.
Vouti. (Tulee vasemmalta). Mitä tämä on? Missä vartia on? (Lähestyy Andreita). Mitä sinulla on täällä tekemistä?
Kosmin. (Tulee ulos). Mi—mitä tämä nyt on?
Andrei. Herra! Minä tulin teille ilmoittamaan, että näin karanneen vangin tuolla maantiellä.
Kosmin. Minne on sitten vartia joutunut?
Vouti. En minä voi käsittää, minne hän on mennyt. Hänen päällysvaatteensa ovat ainakin tuossa.
Kosmin. Onko kellarin ovi auki?
Vouti. (Tarkastaen). Ei ole! Kyllä se on lukossa.
Kosmin. Mene hakemaan avainta! (Vouti menee). Tämäpä on kummallista!
Vouti. (Tulee ovesta). Teidän ylhäisyytenne! Minä kohtasin piikatytön Liisan samassa huoneessa, jossa avainta säilytetään. Hän on oven avannut ja päästänyt vangin karkuun tahi ainakin auttanut toisia siinä toimessa.
Kosmin. Vai niin! Se pitää panna koviin kouriin se liehakoitsija.
Vouti. Uskokaa minulle se toimi! Minä lupaan karsia pois hänestä sellaiset tavat.
Kosmin. Olkoon niin, mutta meneppäs katsomaan, onko vanki todellakin karannut.
Vouti. (Käytyään kellarissa). Hän on poissa!
Kosmin. Kummallista! Ei siitä ole kuin neljännestunti, kun vartia oli vielä tuossa, ja sillä aikaa hän on ennättänyt karata!
Vouti. Ei siitä ole vielä kuin viisi minuuttia aikaa, kun minä näin hänen vielä paikallaan seisovan.
Kosmin. No, mitä tässä töllistelet? Mene karkulaista kaikkialta etsimään!
Vouti. Mahdotontahan on häntä yöllä löytää. (Menee).