9:S KOHTAUS.
*Audotja, Roponen, Juhana ja Andrei.*
Roponen. (Tulee poikiensa kanssa). Mitä teitte hänelle?
Juhana. Paljonko sille tarvitaan? Minä rupesin vähän pilaa tekemään; hän tuosta suuttui ja käski minut viedä arestiin. Mutta kun Matti rupesi sitä estämään, tarttuivatkin häneen.
Roponen. Hänen kanssaan pitää olla varovainen. Nuo tuollaiset tapaukset vain pilaavat asiatamme. Olkaamme alallamme! Kohta koittaa uusi aika. Pian vapautus-asia ratkaistaan.
Juhana. Se on jo päätetty.
Roponen. Päätetty! Mistä sen tiedät?
Andrei. (Huomaa Audotjan). Tuo vaimo on tullut Pietarista ja sanoo sen tietävänsä.
Roponen. (Lähestyy Audotjaa). Mistä sinä sen tiedät?
Audotja. Olen itse sen johdosta vapaaksi päässyt.
Roponen. Sen johdosta, että se päätetty on; mitä joutavia!
Audotja. Joll'ei se todistus riitä, niin voin sinulle ilmoittaa paljoa luotettavamman.
Roponen. No?
Audotja. Äsken oli herra ja vouti täällä.
Roponen. Niin oli.
Audotja. Kun he olivat jääneet, kuten luulivat, kahden kesken tupaan, rupesivat he keskustelemaan.
Roponen. Mistä?
Audotja. Herra luki erään kirjeen, jossa hänelle ilmoitettiin, että vapautus-asia oli päätetty.
Roponen. Todellako?
Audotja. Hänelle ilmoitettiin siinä myöskin, että herrat aikovat joka taholta lähettää hallitsijalle anomuksia talonpoikain puolesta…
Roponen. Hekö anomuksia meidän puolestamme?
Audotja.… että talonpojat muka eivät tahdo millään muotoa vapautta —vaan haluavat olla entisten herrojensa vallan alla.
Roponen. Vai semmoisia he tuumivat!—Hyvä!—Vai kirjoittavat talonpoikien nimessä anomuksia! Nyt alkaa minulle selvitä, mitä meidän on tehtävä.
Pojat. Mitä?
Roponen. Jos me rupeamme ummessa silmin katselemaan heidän vehkeitään, voi todellakin käydä niin, ettei koko vapautus-asiasta tule mitään. Toimeen on ryhdyttävä, uutteraan ja järkähtämättömään toimeen. Nyt syrjään odotus ja kärsivällisyys! Koko kansani huutaa apuani, ja minä tahdon sitä auttaa. Yksimieliseen vastarintaan ovat talonpojat nostettavat. Minä lähden Pietariin hallitsijan omaan käteen antamaan anomusta, jossa paljastan heidän vehkeensä. Minä kyllä tiedän, että he ponnistavat kaikki voimansa meitä vastaan. Mutta turhaan raukeaa heidän ponnistuksensa! Meidän tulee voitto olemaan. Ja tämä on oleva viimeinen ponnistus.
Pojat ja Audotja. Viimeinen ponnistus!
Toinen näytös.
(Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä).