ESIPUHE.
Mattias Salamnius on epäilemättä etevin suomenkielinen runoilia Ruotsin vallan aikana. Hänen runoteoksensa Ilolaulu Jesuksesta, joka ensi kerta painettiin Turussa v. 1690 ja jota sittemmin on ilmestynyt viisitoista painosta, on aina puhtaan kielensä, ja yksinkertaisen, vaan mahtavan esityksensä kautta säilyttävä sijansa Suomen kirjallisuudessa. Sitä valitettavampaa on että sen tekiän elämänvaiheet ovat milt'ei kokonaan tuntemattomat. Stiernman teoksessaan "Aboa litterata" sanoo hänen olleen kappalaisena Pohjanmaalla, ja Daniel Juslenius mainitsee hänet, ristimänimellä Johannes, Kalajoen kappalaiseksi, mutta ei kumpaankaan ilmoitukseen liene luottamista (Juslenius on nähtävästi hänet sekoittanut Johannes Salmenius vanhempaan Kalajoella). Julius Krohn on sentähden, turhaan haettuansa hänen jälkiänsä Turun ja Upsalan ylioppilasluetteloista sekä senaikuisista henkikirjoista Pohjanmaalla ynnä muualta, epätoivossaan lausunut arvelun, ett'ei Mattias Salamniusta ole ollutkaan, vaan että se olisi vaan kirjallinen salanimi. Tämä arvelu ei kuitenkaan ole todennäköinen, ja yksi sen jälkeen ilmi saatu tieto kumoo sen kokonaan.
Piispa Johannes Gezelius nuoremman muistokirjassa (joka Suom. Kirj. Seuran arkistosta äsken muitten historiallisien asiakirjain joukossa siirrettiin Suomen valtioarkistoon) löytyy näet luettelo hänen piispanaikanansa Turun hiippakunnassa kuolleista papeista ja tästä luettelosta löysin myöskin sanat "Math. Salamnius in Parigas." [Kaksi viimeisiä sanaa vaikeat lukea.] Koska luettelo on tehty kronologisessa järjestyksessä ja molemmin puolin tavataan henkilöitä, jotka tiettävästi kuolivat v. 1691, on tämä vuosiluku myöskin pidettävä Mattias Salamniusen kuolinvuotena. Mutta huomattava on ett'ei hänen virkaansa mainita, esim. "sac(ellanus)", niinkuin melkein kaikista muista, ja kun Paraisten papit tältä ajalta muuten ovat tunnetut, ei voi tehdä muuta päätöstä kuin ett'ei hänellä ollut varsinaista papinvirkaa. Tähän sopii myöskin yhteen että mainitussa Gezeliusen muistokirjassa päälläkirjoituksella "Vacantes & Exspectantes", (näht. vuonna 1690) mainitaan muiden joukossa "Dn. Mathias Salamnius." [Paraisten kirkonkirjat alkavat (kapp. H. Malinin antaman tiedon mukaan) vasta v. 1721, eivätkä siis voi mitään valaistusta antaa. — Paraisten henkiluetteloissa valtioarkistossa ei myöskään mainita mitään Mattias Salamniusta, mutia vv. 1686-89 tavataan eräs "Hr. Mathiae hustru Anna;" v. 1690 puuttuu henkiluettelo ja seuraavina vuosina ei tavata ketään herra Mattiaan vaimoa eikä leskeä; olisiko tuo mahdollisesti Mattias Salamniusen vaimo, jää epätietoiseksi.] Voisi ehkä arvella hänen kuolleen niin nuorena ett'ei vielä ennättänyt varsinaiseen virkapaikkaan päästä, mutta tämän olettaman tekee mahdottomaksi se seikka, että tiedämme hänen jo v. 1681 tehneen papin virkaa Inkerinmaalla; Stiernmanin mukaan painettiin näet eräs Mattias Salamniusen Pähkinälinnassa pitämä ruotsinkielinen ruumissaarna rouva Kristiina Kexlerusesta v. 1681 Turussa. [Olen turhaan kuulustellut tätä ruumissaarnaa sekä Helsingissä että Tukholmassa.] Vaan turhaan on häntä Inkerinmaankin henkiluetteloista etsitty; selvittämättömään hämärään hänen nimensä näyttää kadonneen. Salamniusen kuivasti kirjoitettu runopukuinen "Jälkimuisto pispast Doctor Johan Gezeliuxest" (pain. yhdessä Chr. Procopaeusen ruumissaarnan kanssa 1690) ei sisällä mitään lisää tekiänsä elämäkertaan.
Että Pohjanmaa oli Mattias Salamniusen kotiseutu siihen viittaa se seikka että Ilolaulu Jesuksesta (vanhin painos) on "dedicationilla lähdetetty" "Nijlle Corkiast ja Hyvinoppeneille Herroille Hyvin ansainneille Kirckoherroille ja ylistettäville Provastille Pohjan Maalla Herra Johanni Cajano P(altamosa), Herra J(acobo) Frostero (Oulusa), Mag. La(urentio) [Originalissa on Ma, joka kuitenkin lienee painovirhe] Preutz Pietar(saaresa), Herra J(ohanni) Tudero Kemi(sä)." Luultavasti tämä omistus on saanut liikkeelle arvelun että hän julkaistessa runonsa oli kappalaisena Pohjanmaalla. — Todennäköisin arvelu nykyään hänen elämänvaiheistaan lienee, että hän kävi oppia jossain vieraassa yliopistossa, ehkä Tartossa, sittemmin sotapappina oleskeli Inkerinmaalla, ja kotimaahan palattuansa Paraisissa kuoli.
Ilolaulun edellä käy vanhimmassa painoksessa, jota el liene enää tallella kuin yksi ainoa kappale yliopiston kirjastossa, paitse nimilehteä ja dedikationia lyhyt esipuhe Jumalan tuntemisesta ja vanhurskaudesta; loppu tästä esipuheesta puuttuu. Sitten seuraa itse runo, jaettuna 29 "Caput'iin", paitse "Päätöstä". Näytteeksi miltä originali näyttää, painettakoon tähän muutamat säkeet kirjaimesta kirjaimeen.
Cap. V.
JEsuxen Opetuxesta ja Tunnus tähdeistä.
Waan cosca ikä enäni,
Astui wirkahan omahan;
Cautta castehen Isäldä
Wahvistettu wircahansa,
Cosc' oli wuosia ijäsä,
Colme kymmendä culunut.
Saarnaisi sanat Isänsä,
Näytti töillänsä todexi,
Muutti wijnaxi wedetkin,
Caanan häisä caunihisti;
Teki rammat terwehexi,
Spitaliset puhtahaxi,
Cuuroit tarcka cuuloisexi.
Selwä silmäxi sokiat;
Mykät käänsi kieleväxi,
Haiotteli halwauxet,
Wirwotti wesikipuiset,
Aioi poies perkelehet,
Cutzui cuolluet elohon:
Cucas suullansa sanopi?
Kenen kieli kertoinepi?
Mit' on tehnyt, ollesansa
Täällä syndisten seasa?
Mitä kieleen muutoin tulee, niin mainittakoon, vaikka tämä ei ole paikka sen tarkastukseen, ohimennen pari Ilolaulussa tavattavaa vanhentunutta muotoa. Imperfektin monikon kolmannella personalla on päätteenä paljas t esim. näit, voidit, kunnioitit (paitsi parissa paikassa); supistuvat verbit kirjoitetaan aina imperfektissä saarnaisi, soimaisit; ensimmäisen infinitiivin lyhyttä muotoa käytetään tiheältä yhdessä suffiksin kanssa; passiivin ensimmäinen infinitiivi on käytännössä; kaksitavuisissa nykyään o:hon päättyvissä nomini- ja verbi-vartaloissa on alkuperäinen i useimmiten jäljellä isoi, taloi, viskoia, varoia, kertoinepi; translatiivi-sijalla on lyhennelty pääte t esim. tyköt, sitoi oksahan ylähät (XI), kahdat keskeltä repesi. (XX), käski costaat covasti (VII); superlatiivin nominatiivilla on melkein aina täydellinen muotonsa isoimpi, huikeimpi.
Myöhemmät painokset ovat monessa paikassa alkuperäisen sanoja pilanneet, niin on useissa esim. saadansa sodat (I pro: sadat) sanomat, kosk' oli vaipunut vihasa (IV pro: vihaaja), ajoi poies perkeleetkin (V pro: perkelehet) j.n.e.
Nyt ilmestyvä painos on toimitettu alkuperäisen mukaan, tekemällä kirjoitustavan nykyaikaiseksi ja muuttamalla jonkun ainoan svetisismin, missä se helposti on voinut tapahtua.
Toimittaja.