SELITYKSIÄ.
Cervantes omisti »Don Quijoten» jälkimmäisen osan kreivi Lemosille (Don Pedro Fernandez de Castrolle), joka teoksen ilmestyessä oleskeli Napolissa, tämän silloin Espanjalle kuuluvan kuningaskunnan varakuninkaana. Aikaisemmin Cervantes oli jo omistanut tälle jalolle suosijalleen teoksensa Novélas ejemplares (1613) ja Ocho comedias y ocho entremeses nuevos nunca representados (1615).
»Omistus kreivi Lemosille.
Lähettäessäni teidän ylhäisyydellenne taannoin komediani, jotka on julkaistu painosta ennenkuin niitä on esitetty, sanoin, jos oikein muistan, että Don Quijote kiinnitti kannuksiaan lähteäkseen teidän ylhäisyytenne puheille; ja nyt sanon, että hän on ne kiinnittänyt ja on lähtenyt matkaan, ja jos hän saapuu perille, katson tehneeni teidän ylhäisyydellenne jonkin palveluksen, sillä minua kehoitetaan lukemattomilta tahoilta erittäin hartaasti lähettämään hänet, jotta hän poistaisi sen äitelyyden ja inhon, mitä on aikaansaanut eräs toinen Don Quijote, joka on pukeutunut toisen osan valhepukuun ja liikkunut ympäri maailmaa; ja hartaimmin on osoittanut kaipaavansa minun teostani Kiinan suuri keisari, sillä hän kirjoitti minulle noin kuukausi sitten kiinankielisen kirjeen, jonka toi pikalähetti ja jossa keisari pyytää tai oikeammin sanoen anoo minua lähettämään sen, koska hän tahtoisi perustaa opiston, missä luettaisiin kastiliankieltä ja missä luettavana kirjana olisi Don Quijoten historia. Samalla hän kehoitti minua tulemaan mainitun opiston rehtoriksi. Minä kysyin kirjeen tuojalta, oliko Hänen Majesteettinsa antanut hänelle mitään rahallista avustusta minulle tuotavaksi. Hän vastasi, ettei se edes ollut keisarin mieleen juolahtanut.
— Niinpä te, hyvä ystävä, — vastasin minä — voitte matkustaa takaisin kotimaahanne Kiinaan kulkien päivässä kymmenen tai kaksikymmentä peninkulmaa tai saman verran kuin tänne tullessanne; terveyteni näet ei ole niin hyvä, että voisin lähteä semmoiselle pitkälle matkalle, ja raihnauteni lisäksi tulee vielä, että olen aivan rahatonna, ja keisari kuin keisari, hallitsija kuin hallitsija, minulla on Napolissa jalo Kreivi Lemos, joka minua auttaa, suojelee ja osoittaa minulle suosiotaan enemmän kuin osaan toivoakaan, ilman semmoisia joutavia opistontitteleitä ja rehtorinvirkoja.
Niin minä annoin hänen mennä menojaan, ja näin sanon nyt itsekin jäähyväiset tarjoten teidän ylhäisyydellenne Persileen ja Sigismundan vastoinkäymiset, kirjan, jonka saan valmiiksi, Deo volente, neljän kuukauden kuluessa ja josta tulee joko huonoin tai paras kielellämme sepitetyistä, tarkoitan ajanvietekirjoista; mutta minä tunnustan katuvani, että sanoin huonoin, sillä ystäväni ovat sitä mieltä, että siitä tulee niin hyvä kuin ikinä mahdollista. Palatkoon teidän ylhäisyytenne tänne yhtä terveenä kuin odotettuna; Persiles tulee olemaan valmiina kunnioittavasti teidän ylhäisyyttänne tervehtimään samoinkuin minä, teidän ylhäisyytenne nöyrin palvelija. Madridissa lokakuun viimeisenä päivänä kuusitoistasataaviisitoista.
Teidän ylhäisyytenne kuuliainen palvelija
Miguel de Cervantes Saavedra.»
* * * * *
[1] toisen Don Quijoten tekijää vastaan. Ennenkuin Cervantes ennätti saada valmiiksi teoksensa jälkimmäisen osan, julkaisi joku Alonso Fernandez de Avellaneda Tarragonassa Don Quijoten »toisen osan». Ei tiedetä varmasti, kuka tämä »Avellaneda» oikeastaan oli.
[2] kunniakkaimmassa tilaisuudessa: Lepanton meritaistelussa, missä Cervantesin vasen käsivarsi haavoittui ja herpautui.
[3] Inkvisition palveleva veli. Avellaneda oli näin viittaillut Lope de Vegaan.
[4] kuuluisan välinäytöksen La Perendengan lauseita. Lyhyitä hupaisia välinäytöksiä, entremeses, esitettiin vakavain draamojen näytösten välissä. »Kuuluisasta» Perendengasta ei ole jäänyt muuta muistoa kuin tämä Cervantesin maininta.
[5] Toledon arkkipiispa Don Bernardo de Sandoval y Rojas, Rooman kirkon kardinaali ja Espanjan suurinkvisiittori, jalo ja oppinut mies, suosi ja auttoi vanhaa Cervantesta.
[6] Mingo Revulgon laulu on tuntemattoman runoilijan sepittämä pitkähkö runoelma, joka ivailee Kastilian kuninkaan Enrique (Henrik) IV:n hallitusta.
[7] Persiles tuli julkisuuteen vasta C:n kuoltua. — La Galatea-niminen paimenromaani, C:n esikoisteos, oli ilmestynyt v. 1585. Teoksen toinen osa ei ole tullut julkisuuteen; se on nähtävästi hävinnyt samoinkuin useat muut C:n kirjoittamat teokset.
[8] Hänet oli nimitetty… lisensiaatiksi Osunassa. Pienempiä yliopistoja ja niiden jakamia oppiarvoja yleisesti ivailtiin.
[9] Ja kuinka Kiinanmaan… Vrt. Ariosto, Orlando furioso XXX, 16.
[10] eräs andalusialainen runoilija: Luis Barabona de Soto.
[11] verraton kastilialainen runoilija: Lope de Vega, jonka sepittämä on 20 laulua sisältävä runoelma La hermosura de Angélica (Sevilla, 1602).
[12] quando caput dolet (caetera membra dolent): »päätä kivistäessä (kivistää muitakin jäseniä).»
[13] Cide Hamete Berenjena. Berenjena-kasvin päärynänmuotoiset hedelmät ovat syötäviä. Lue: »aberenjenado =Solanum melongenan hedelmän värinen.»
[14] neljä alempaa tutkintoa: Papiksi pyrkivä oli aluksi osnarius, kirkonvartia, sitten exorcista, pahanhengenmanaaja, varsinkin kastettaessa, sitten lector, esilukija, sitten acoluthus, lukkarintapainen.
[15] enemmän kuin kaksitoistatuhatta kappaletta. Simson Carrasco ei näytä liioitelleen. »Don Quijoten» ensimmäistä osaa oli jo ennen vuotta 1612 julkaistu kolme painosta Madridissa (1605 ja 1608), kaksi Lissabonissa (1605), kaksi Valenciassa (1605), kaksi Brysselissä (1607 ja 1611) ja yksi Milanossa (1610), yhteensä 10 painosta. Painosmäärä saattoi keskimäärin hyvinkin olla puolitoistatuhatta.
[16] Tostadon kaikki teokset. Avilan arkkipiispa D. Alonso de Madrigal (15. vuosis.), tunnettu nimellä el Tostado, oli niin tuottelias kirjailija, että lause »kirjoittaa enemmän kuin Tostado» muuttui sananparreksi.
[17] aliquando bonus dormitat Homerus: toisinaan torkahtaa hyvä Homeroskin. — Horatiuksen Ars poeticasta otettu lause.
[18] stultorum est infinitus numerus: typerien lukumäärä on äärettömän suuri.
[19] koska hän unohtaa sanoa, kuka oli se lurjus, joka varasti Sanchon aasin. Carrasco ei ole oikeassa.
[20] samoin kävi Sacripanten. Kts. Ariosto, Orlando furioso XXVII, 84.
[21] Tocho: Köntys, Löntys.
[22] harhailee maailmalla niinkuin prinsessa Doña Urraca. Sancho viittaa erääseen romanssiin, jossa kerrotaan, kuinka Kastilian kuningas Fernando I kuolinvuoteellansa jakoi jäämistöään lapsilleen ja unohti tyttärensä Doña Urracan. Tämä sydämystyi ja uhkasi lähteä maailmalle ja antautua kenelle tahansa,
a los moros por dinero, y a los cristianos de gracia.
Siitä isä säikähti niin, että heräsi ja antoi Doña Urracallekin läänityksen.
[23] suuri kastilialainen runoilijamme: Garcilaso de la Vega (1503—1536).
[24] pro rata parte: (kunkin) osuuden mukaan; suhteellisesti.
[25] bene quidem: olkoon menneeksi.
[26] runoilijamme säkeet. Tässäkin C. viittaa Garcilaso de la Vegaan.
[27] Calainósin romanssin. Kansanlaulu kertoo, että mauri Calainós rakasti Sibillaa, joka vaati rakkautensa hinnaksi kolmen Ranskan päärin päät. Calainós lähti Parisiin päitä hakemaan, mutta hänen itsensä kävi huonosti.
[28] »olette vain viestintuoja» j.n.e. Kaksi sananlaskuksi muuttunutta säettä vanhasta Bernardo del Carpion romanssista.
[29] lähteä kyselemään Mariaa Ravennasta. Italialainen sananlasku.
[30] Angulo Paha l. Andres de Angulo oli kuuluisa cordobalainen teatterinjohtaja, jonka tiedetään eläneen ja vaikuttaneen 1500-luvun jälkipuoliskolla.
[31] Tartessos: aikoinaan Espanjan kaakkoisrannikolla sijainnut, jo roomalaisajalla hävinnyt kaupunki. Tässä tarkoitettaneen Andalusiaa.
[32] Sevillan kuuluisan jättiläisnaisen, jonka nimi on Giralda. Tämä pronssinen jättiläisnainen nähdään vieläkin Sevillan katedraalin uljaan tornin huipussa, missä se on myös tuuliviirin virassa.
[33] Guisandon… härkäpatsaita. Guisandon, Madridin maakunnassa sijaitsevan pikkukaupungin luostarin viinitarhassa oli aikoinaan neljä esihistoriallista isoa graniittihärkää.
[34] Cabran onkalo: Córdoban maakunnassa sijaitseva, toistasataa metriä syvä luola.
[35] »mit' uljaampi on maine…» Cervantes muistelee D. Alonso de Ercillan sankarirunoelman La Araucanan ensimmäisen laulun paria säettä.
[36] Cecial: Kapakala.
[37] pro pane lucrando: ansaitakseen leipäänsä.
[38] Est Deus in nobis: meissä on Jumala.
[39] joutua karkoitetuiksi jonnekin Mustanmeren saariin. C:n mielessä oli nähtävästi Ovidiuksen muisto, vaikka tämä karkoitettiinkin Mustanmeren rannalle, ei saarelle, ja vaikka karkoituksen syy ei ollut tässä mainittu »ilkeyksien lausuminen».
[40] sen puun lehdillä, jota salama ei milloinkaan vahingoita. Tämä puu on laakeri, ja mainittu uskomus on ikivanha.
[41] Manuel de León oli urhea ritari Ferdinandin ja Isabellan hovissa. Hovin naiset katselivat eräänä päivänä parvekkeelta äsken Afrikasta tulleita muhkeita leijonia, ja Don Manuel oli läsnä. Sattui sitten, että nainen, jota hän palveli, pudotti käsineensä leijonapihalle ja pahoitteli vahinkoaan. Don Manuel lähti alas pihalle, avasi leijonahäkin oven, astui urhoollisesti leijonain joukkoon, nosti käsineen maasta ja vei sen sydämensä valtiattarelle. Tästä pelottomasta teosta, jonka palkinnoksi ja muistoksi tuli Don Manuelin liikanimi de León, kertovat kansanomaiset romanssit ja myöhemmin myös Schiller tunnetussa balladissaan.
[42] Oi aarteet jne. Kaksi säettä eräästä Garcilaso de la Vegan sonetista.
[43] Oi te tobosolaiset ruukut… Kts. I 1 muist.
[44] joka riippui hylkeennahkaisessa olkavyössä, koska hänen väitetään monen vuoden aikana poteneen munuaiskipuja. Ei niin, että hylkeennahka olisi munuaiskivuissa tehoisa lääke; ajatuksena on nähtävästi vain, ettei ritari sietänyt vyötä munuaisiaan rasittamassa ja että hän siksi käytti (hylkeennahkaista) hankkilusta.
[45] kristillisillä ja kardinaalisilla hyveillä. Edelliset ovat usko, toivo ja rakkaus, jälkimmäiset viisaus, kohtuullisuus, urhoollisuus ja oikeamielisyys.
[46] Kala-Nicolas eli pesce Cola, suuri uimari ja sukeltaja, kuuluu eläneen 15. vuosisadalla, enimmälti meressä Sisilian ja Italian manteren välillä.
[47] anturatansseja. Niissä tanssijat paukuttivat, soiton tahdissa, kämmenpohjillaan kenkiensä anturoita.
[48] kreivi Dirlos, romansseissa mainittu sankari, Durandarten veli. Pitäköön hyvänään kreivi D. = vieköön hiisi.
[49] Montesinon luola ja Ruidera-järvet eivät ole kuviteltuja, vaan sijaitsevat todella Manchassa.
[50] Muodonmuutokset (Metamorphoses), Ovidiuksen teos. Sevillan Giralda ja Guisandon härät mainittiin. — Magdalenan enkeli oli Salamancan Magdalenankirkon rujonnäköinen tuuliviiri.
[51] Vecinguerran veto-oja kuljetti likaviemärinä Guadalquiviriin eräiden Córdoban katuojien vesiä.
[52] Leganitosin ja Lavapiésin suihkukaivot jne. Serkku luettelee 17. vuosisadan Madridin huomattavimmat suihkukaivot.
[53] Ranskanvuoren madonna. La Peña de Francian, Salamancan ja Ciudad Rodrigon välillä sijaitsevan korkeahkon vuoren laelta löydettiin v. 1409 ihmeitätekevä pyhän neitsyen kuva. Myöhemmin rakennettiin vuorelle luostari.
[54] Gaetan pyhä kolmiyhteys. Aragonian kuninkaan Napolin kuningaskuntaan perustaman kirkon ihmeitätekevä kuva.
[55] Durandarte kuuluu Kaarle Suuren paladinien joukkoon samoinkuin hänen serkkunsa Montesinos. D. haavoittui kuolettavasti Roncesvalissa, ja M. teki hänelle tekstissä mainitun palveluksen.
[56] ranskalainen noita Merlin. Selittäjät huomauttavat, että tämä suuri noita oli englantilainen, tarkemmin sanoen kotoisin Walesista, jonka nimi, Gales t. Gaula, saatettiin helposti sekoittaa nimeen Gallia.
[57] kärsivällisyyttä ja uudet kortit. Paciencia y barajar voidaan, jos kehoitus lausutaan toiselle henkilölle, kääntää myös: tee työ ja opi pelaamaan. — Kaarle Suuren aikana eläneen ritarin suussa tuo lause on hupainen.
[58] Fugger: tunnettu augsburgilainen pankkiirisuku (16. vuosis.)
[59] Portugalin prinssin Pedron matkoista, tosin vain neljässä maanosassa, oli julkaistu teos v. 1570.
[60] Tunnen sentään erään ruhtinaan… Tämä ruhtinas oli Cervantesin suosija, kreivi Lemos.
[61] Merkillistä spilorceriaa. Italiankielinen sana spilorceria merkitsee kitsautta.
[62] galantuomo ja buon compagno: miesten mies ja hauska veikko.
[63] Che pesce pigliamo? Italialainen sananparsi; sananmukaisesti: Minkä kalan nyt saamme saaliiksi?
[64] Jättiläisnainen Andandona mainitaan Amadis Gallilaisen romaanissa, mutta hän on siinä kaikin puolin hirmuinen olento.
[65] operibus credite jne.: uskokaa tekoihin, älkää sanoihin.
[66] Vaieten kuuntelemaan jne. Vergiliuksen säkeen vapaanlainen käännös, jonka espanjankielinen alkumuoto on saatu Gregorio Hernandez de Velascon v. 1557 julkaisemasta Aeneis-runoelman espanjankielisestä laitoksesta.
[67] Sancho sai sitten aasinsa takaisin, kuten on jo kerrottu. Ylempänä, neljännessä luvussa.
[68] olisivat… löytäneet Troiansa: olisivat tuhoutuneet.
[69] Herttuatar, jonka nimestä ei ole vielä tietoa… Herttuatar, jonka nimeä Cervantes ei tahtonut mainita, oli todennäköisesti Doña Maria Luisa de Aragón, Villahermosan herttuan vanhin tytär ja perijätär, aikanaan kuuluisa kaunotar, jonka miehen nimi oli D. Carlos de Borja. Tiedetään myös, missä herttuallinen huvilinna Buenavia sijaitsi Ebron rantamalla.
[70] minulta ette voi saada muuta kuin pitkän nenän. Kamarirouvan lupaama higa merkitsee oikeastaan peukaloa, joka pistetään etu- ja keskisormen välistä näkymään — ylenkatseen merkki ja ärsytyskeino, joka tunnettaneen muuallakin maailmassa.
[71] hukkui Herraduran satamaan. V. 1562 tuhoutui mainitussa paikassa myrskyyn neljäkolmatta kaleeria ja hukkui viidettätuhatta henkeä, m.m. laivueen päällikkö D. Juan de Mendoza.
[72] Toboson aatelisissa suvuissa… Eräästä v:lta 1576 säilyneestä tilastollisesta asiakirjasta käy ilmi, ettei Tobosossa ollut ainoatakaan aatelishenkilöä.
[73] Wamba, Espanjan kuningas, mainittiin jo ensimmäisessä osassa; kts. 11 muist. Samoin Espanjan viimeinen goottilaiskuningas Rodrigo (I 1, muist.).
[74] Micael Verino, menorcalainen runoilija, joka eli 15. vuosisadan lopulla ehtimättä 20 vuoden ikään (florentibus occidit annis: kuoli kukkeassa iässään), mutta ennätti sepittää melkoisen määrän latinankielisiä säkeitä.