KOLMAS KOHTAUS.
Géronte. Léandre.
Géronte. Ah! Kas, tuossa hän onkin!
Léandre (juosten Gérontea syleilemään). Isäni! Kuinka olen iloinen nähdessäni teidät taas kotona!
Géronte (karttaen syleilyä). Ei kiirettä' Puhukaamme hiukan tärkeistä asioista.
Léandre. Sallikaa minun syleillä teitä ja —
Géronte (karttaen taas). Ei kiirettä, sanon minä.
Léandre. Mitä! Te ette salli minun syleillä teitä osoittaakseni iloani?
Géronte. En. Meillä on asioita keskenämme selviteltävinä.
Léandre. Mitä asioita?
Géronte. Anna minun katsoa sinua suoraan silmiin.
Léandre. Mitä?
Géronte. Katso minua silmästä silmään.
Léandre. No?
Géronte. Mitä täällä on tapahtunut?
Léandre. Mitäkö on tapahtunut?
Géronte Niin. Mitä olet tehnyt poissaollessani?
Léandre. Mitä minä sitten muka olisin tehnyt, isä?
Géronte. Minä en suinkaan tahdo, että olisit tehnyt, minä kysyn vaan, mitä olet tehnyt.
Léandre. Minä! Minä en ole tehnyt mitään sellaista, josta voisitte moittia minua.
Géronte. Et mitään?
Léandre. En.
Géronte. Oletpa jotakuinkin röyhkeä.
Léandre. Tiedän olevani syytön.
Géronte. Scapin on kuitenkin kertonut teistä uutisia.
Léandre. Scapin?
Géronte. Ahaa! Jopa punastut.
Léandre. Mitä hän on kertonut teille minusta?
Géronte. Tämä paikka ei ole sopiva jutun tutkimiseen; me tarkastamme sitä muualla! Joudu kotiin, minä seuraan sinua heti sinne. Ah! Lurjus! Jos sinä tuotat minulle häpeää, niin en tunnusta sinua pojakseni, etkä milloinkaan saa tulla näkyviini.