II.
Aix-les-Bains (lue: Aäkslebäng) on pieni kaupunki Etelä-Ranskassa, jossa asuu 8,800 Ihmistä, mutta kesällä käsittää se 40,000 vierasta. Elämä talvella kuuluu olevan kauhean ikävää, mutta kylpykautena (huhti-marraskuu) on se sangen vilkasta. Silloin tulvaa sinne maailman kaikista ääristä vieraita joko kylpemään tai huvittelemaan, hotellit, talvella suljetut, avataan jälleen samoin kuin kylpylaitoskin ja koko joukko kauppiaita siirtää kauppansa Nizzasta tänne kesäkaudeksi. Kylpylaitos, jossa etenkin luuvaloa parannetaan, on Ranskan valtion oma. Pääasiallisin parannuskeino on ryöppykylpy (dussi) massaasin kanssa yhdessä: kaksi miestä masseeraa potilasta samalla kuin lämmin rikkivesi luonnollisesta lähteestä kahden putken kautta valuu hänen ruumiinsa yli. Tämä parannuskeino, joka tuotiin Aix'iin Egyptistä Napoleonin retken kautta noin 100 vuotta sitte, tuntuu sangen hyvältä, varsinkin kun vesi siinä löytyvien eläimellisten ainesten kautta (baregine) on sangen liukasta. Tämän keinon ohessa löytyy muitakin etenkin n.s. Bertollet'in kylvyt, jotka osaksi vastaavat meidän höyrykaappeja, joko koko ruumista tahi jotakin sen osaa varten ja sitä paitse on erityinen laitos (Marlioz'issa) olemassa niitä varten, jotka potevat nenä-, kaula- tai kurkkutauteja. N.s. Massonatvettä käytetään sisällisesti. Voimistelua (Institut Zander) ja Nauheimkylpyjä annetaan myös erityisessä laitoksessa varsinkin sydäntautisille ja naistautia poteville. Vihdoin voipi kylpykauden loputtua mennä asumaan joko Corbières'en (700 metr.) tahi Mont Revard'in (1,545 metr.) ylängöille; varsinkin viime mainitussa paikassa on ilma erittäin puhdasta ja sinne pääsee tunnissa hammasradan avulla. Tämä on sangen miellyttävä paikka, mutta elämä tietysti siellä on vieläkin kalliimpi kuin Aix'issä, koska kaikki muonavarat ovat sinne korkeuteen kuletettavat. [Aix'issa maksaa olo 7-10 Smk vuorokaudessa (yksin kertainen mutta hyvä hotelli on Hotel national à 7-8 Smk). Kun kylpykausi kestää vähän yli 8 viikkoa (noin 28 p.) tekee hotellilasku noin 200 Smk, tähän tulee lisäksi lääkärin korvaus 50-60 Smk ja kylvyt (à 2:50 ynnä 1 Smk juomarahaa) 40-50 Smk, kaikkiansa vähän yli 300, noin 350-400 Smk. Parasta on säilyttää rahansa Credit lyonnais'en kassaholvissa (à 5 Smk kuukaudelta), josta ne vähitellen saapi nostaa, koska kylpylaitoksessa ei niistä vastata. Lääkäreistä suosittelen t:ri Forestieria, joka on käynyt Suomessa.] Jos paljon huvittelee, nousevat tietysti kulungit. Tilaisuutta tähän löytyy kyllä runsaasti, varsinkin noissa komeissa Cercle'ssa ja Villa de Fleurs'issa, jossa joka ilta on opera-, laulu- ja soittoesityksiä y.m. (ala-arvoistakin, kuten kasperiteaatteri, klovneja, kesytettyjä koiria ja m.s.); kaikki huvitukset näissä molemmissa laitoksissa maksavat yhteensä 40 Smk (tahi yksi päivä erikseen 3 Smk). Soittotaiteilijat niissä ovat sangen eteviä — usein tulevat Parisin ensimmäiset kyvyt Aix'iin vierailemaan: harvoin lauletaan esim. trubaduurin jäähyväiset Leonooralle niin kauniisti ja liikuttavasti kuin minä kuulin sen Villa des Fleurs'issa ja erittäin hienosti esitti orkesteri ulkona m.m. Saint-Saens'in Henry VIII:en. Tahdon vielä tässä kertoa miten Ranskan kansallispäivää 14 p. heinäkuuta (Bastiljen hävityksen muistopäivää) vietettiin Cercle'ssä. Silloin oli siinä "concert patriotique" ja sisäänpääsy oli vapaa kaikille suureen teaatteriin. Cerole kuten koko kaupunki oli lipuilla ja köynnöksillä koristettu (illalla oli myös juhla-valaistus). Ensin soitettiin Tschaikovvskyn juhlamarssi, sitte soittokappale les Girondes, kaksi kansallislaulua ja kolme kansallistanssia, ja sen perästä "jouluilta" joka ensin esitettiin Pariisin kansallisessa soittoakademiiassa v. 1895 ja joka kuvaa erästä tapausta jouluiltana suuressa ranskalais-saksalaisessa sodassa. Molemmat viholliset joukot olivat toisiansa lähellä, kuullaan muutamia pyssyjen laukauksia; silloin muistaa äkkiä eräs ranskalainen sotilas, että on jouluilta, kun hän kuulee läheisen kirkonkellon lyövän 12 yöllä; hän rupeaa laulamaan vanhaa joululaulua ja kas vihollisenkin puolelta kuuluu laulua, se on niin kuin hetkeksi joku "Jumalanrauha" (trêve de Dieu) olisi päässyt vallalle noitten sotaväenjoukkojen välillä. Mutta se oli vaan hetkeksi, sillä kappaleen lopussa kuulee taas murha-aseitten paukuntaa! Sanat esitti sangen etevästi eräs lausuja ja niitä säesti orkesteri sekä mies- ja naisköörit. Itse kappale saavutti suurta mieltymystä ja lienee joku ilmaisumuoto saksalaisten ja ranskalaisten kesken nykyään vallitsevasta sovinnollisesta hengestä, vaikka muuten välistä kyllä vielä huomaa jälkiä vanhasta kilpailusta. Lopuksi laulettiin seisovalta Ranskan kansallislaulu orkesterin ja köörin säestyksellä ja Ranskan kolmiväristä lippua liehutetaan. Juhla oli arvokas; chauvinismia en voinut liioin huomata. — Mutta ulkoluonnossakin voit Aix'in läheisyydessä löytää paljon huvitusta. Hauska on esim. matka sinisiintävällä Bourgetjärvellä, josta Lamartinekin Lac-nimisessä runoelmassa niin kauniisti laulaa. Silloin on laivalla mentävä aina Haute-Combe'en asti, jossa nykyisen italialaisen kuningassuvun esi-isät lepäävät. Sievin luonnon muodostus on epäilemättä Gorges de Sierroz, aivan lähellä kaupunkia, kapea viheriöivä sola, jota myöten pieni joki Sierroz juoksee; kun siinä kuljet höyrylaivalla, voi tuskin nähdä taivaan siniä, koska solan yläreunat melkein yhtyvät ja loput peittävät reunoilla kasvavat puut ja niiden lehvät. On niinkuin kulkisi manalassa Danten ja Vergelion veneessä. Maksaa myös vaivaa käydä Pont de l'Abîme'lla eli manalan sillalla, joka syvänteen yli kulkees lähes 100 metrin korkeudessa; oikein kauhistuttaa siitä ajaa vaunuilla yli. Ja ympärilläsi ja taustassa on sinulla matkallasi Savojen'in jylhät vuoret, jotka välistä ikäänkuin kohoavat toistensa yli. Olisin myös lähtenyt katsomaan kuuluisan Carteussi-munkkien luostaria, joka nyt on tyhjä ja joka noitten miljoonalahjotuksien kautta on tullut niin kuuluisaksi, mutta matka on hiukan pitkä ja kuumuus oli Aix'issa, kuten muuallakin Ranskassa, melkein sietämätön — tavallisesti 31-32° varjossa. Silloin ei ole hauska tehdä pitkiä ulkomatkoja. Täytyi vaan hakea varjoa ja virkistystä Aix'in omasta pienestä, mutta sievästä puistosta.
Aix on rikkaitten varsinainen kylpypaikka ja paljon prameutta ja ylellisyyttä tuovat he mukanansa. Cerolessa ja Ville des Fleurs'issa näkee, kuten Monte Carlossakin pelipöytiä, jossa rahat kulkevat toisesta toiseen. Ja puistossa kuljeskelee joukko erittäin hienoja naisia tarjoten sulojansa sille, joka niistä maksaa. Vieressä istuu usein kerjäläinen, joka noilta rikkailta pyytää almuja. Oi, tätä maailmaa! Molemmat, niin erilaisina kuin ne esiintyvätkin, ovat yhtä kurjia, ovat samojen syvien rivien lapsia, jotka nurinkuriset olot ovat syösseet tähän kurjuuteen. Säälillä katselin molempia, tuota ylen kaunista naista ja tuota kerjäläisukkoa! Ja molemmat tekivät nähtävästi hyviä affääriä; siltä ainakin näytti. — Työväestö Aix'issa, kuten Etelä-Ranskassa ja Etelä-Sveitsissä yleensä on italialaisia, jotka eivät omasta maasta saa toimeentuloansa. Sekin nurinkurista! Mutta katsoppas niitä ja varsinkin ranskalaista työväestöä ja puhuttele sitä, niin saat nähdä, millä itsetietoisuudella he huolimatta tuosta ympäröivästä ylellisyydestä esiintyvät. Muistan vielä elävästi viimekesäisestäkin Pariisimatkastani, miten eräs ranskalainen työmies käyttäytyi ceinturejunassa, aivan niinkuin hän olisi Ollut Ranskan tasavallan presidentti; mutta eri olot synnyttävät erilaisia ihmisiä.
Vaikka Aix'in kylpylaitos näkyy olevan aiottu kaiken maailman rikkaille ihmisille, täytyy kuitenkin Ranskan valtion kunniaksi tunnustaa, että se runsain määrin on myöntänyt tilaisuutta vähävaraisille ja työväestölle ottaa osaa näihin kylpyihin, jos kohta pääasiallisesti keväällä ja syksyllä.
Aix-nimi on lyhennys Aqvae Sextiae-sanasta — jo roomalaisten aikana oli se tunnettu kylpypaikka. Jäännöksiä näistä roomalaisista kylpyrakennuksista tavataan nykyisen pension Chabert'in pihamaan alla: mahtavia muureja, pilareita, uimabasaiini (piscina), marmorilevyjä lattialla, höyryreikiä y.m. Ja vastapäätä nykyistä kylpylaitosta seisoo vielä suuri kaarirakennus, jonka "Lucius Pompeius Campanus" on pystyttänyt kuolleille perhejäsenillensä. Ja kaupungin pienessä museossa tapaat muitakin jäännöksiä entisiltä ajoilta, vieläpä nykyisiltäkin — sinne on m.m. joutunut, Ranskan valtion lahjoittamana, V. Vallgrenin "Opheliakin", jota katselee vanhana tuttuna.
Kylpykauteni loppui ja kuumuus oli sen loppupuolella aivan kauhea.
Mielihyvällä pyrin sen tähden ylemmille seuduille, Sveitsin vuoristoon.
Löytyy useampia parannuslaitoksia luuvaloa varten, kuten Vichy, Gastein, Wildbad y.m., mutta Aix-les-Bains on kaikista ehkä kuuluisin saavutettujen tuloksiensa kautta. Tietysti ei saa sielläkään odottaa ihmeitä, mutta varsinkin, jos on tilaisuudessa pari, kolme kesää perätysten käyttää noita moniaita kylpyjä ja hieromisia, katoaa useimmiten ilkeäluontoihenkin luuvalo. Meidän suomalaisetkin lääkärimme suosittelevat sen takia monasti potilaillensa Aix-les-Bains'ia, varsinkin ne, jotka sen omasta kokemuksesta tuntevat. Itsekin yhdyn puolestani tähän suositteluun, vaikka tietysti vaikutus kokonaisuudessaan terveyteen ei ole heti tuntuva — nykyään olen kuitenkin melkein tykkänään luuvalosta vapaa.