SAATTEEKSI
Kun on kysymys kirjailija, toimittaja Niilo Kivisen yli satavuotta vanhan pienoisromaanin 'Vanhoillinen' tekstin uudelleen kirjoittamisesta, lienee muutama sana lukijalle saatteeksi paikallaan.
Niilo Kivinen on kirjoittanut kaksi muutakin pienoisromaania: 'Tuppelan Kalle ja Koturi-Heikki' ja 'Aholan asukkaat'. Kun Lehtimäki-seura on metsästyksen jälkeen löytänyt edellämainitut romaanit, on niistä otettu näköispainokset samojen kansien väliin toistakymmentä vuotta sitten.
'Vanhoillinen' romaanin käsikirjoituksen on arkistosta löytänyt entinen lehtimäkeläinen, opettaja Ahti Vallinmäki. Vanhoillinen on julkaistu vuonna 1891 Vaasassa ilmestyneen sanomalehti Pohjalaisen alakertapalstalla, sen novelliosastossa. Niilo Kivinen on toiminut saman lehden toimittajana. Lehti on mikrofilmattu jälkeenpäin. Filmiltä otetut monisteet olivat hyvin heikkoja. Lehdet ovat olleet hyvin huonokuntoisia tai filmit ovat säilyneet huonosti. Niistä ei ollut mahdollista ottaa näköispainosta, vaan ne oli kirjoitettava uudestaan. Suuri osa lehdestä otetuista kopioista oli luettava pöytälampussa olevan suurennuslasin kautta. Muutamia lauseita kirjan loppusivuilta jäi selvittämättä sittenkin.
Vanhoillinen kuvaa hyvin elävästi 1800-luvun lopun elämää. Niilo Kivisen huomiot kanssaihmisistä ja asioista eivät ole perustuneet arkistoihin säilöttyihin tietoihin, vaan hän on kirjoittanut siitä ajasta, jota hän on itse elänyt. Esimerkiksi kansakoulun perustaminen on ollut Lehtimäellä, ja varmaan hyvin monissa syrjäseudun kunnissa ympärilläkin, hyvin samanlainen kuin Kivinen kuvaa. Esimerkiksi Lehtimäellä on ensimmäinen kansakoulu aloittanut toimintansa saman vuoden syksyllä kuin tämä kirja on julkaistu Pohjalaisen alakerrassa, ja naapurikunnissa samoihin aikoihin.
Kirjan sanat, lauseet ja virkkeet on kirjoitettu alkuperäisessä asussa, mikäli joka sanasta vain on saanut selvän. Tekstin kappaleasua on muutettu paremmin vuoropuhelumaiseksi, niin kuin kirjoissa yleensä. Sanomalehden palstalle ne on ahdettu hyvin tiiviiseen. Välimerkitystä on täydennetty luettavuuden parantamiseksi, eivätkä kaikki välimerkit ole näkyneetkään kopioissa. Teksti muuten on sanasta sanaan Niilo Kivisen tekstiä.
Kun ajattelee aikaa Niilo Kivisen ajoista 1800-luvun loppupuolelta, jolloin kansakouluja alettiin perustaa näille syrjäseuduillekin, on kehitys yhteiskunnallisesti ja varsinkin teknisesti ollut valtava. Useimmilla ihmisillä oli silloin ainakin välttävä lukutaito kirkon ja kiertokoulun opetuksen ansiosta, mutta kirjoitustaito oli vielä harvinaisuus. Useimmat asiakirjat allekirjoitettiin puumerkillä. Tänä päivänä käsinkirjoitus ja kirjoituskonekin on jäämässä sivuun, ja pääosa teksteistä kirjoitetaan tietokoneella, niin tämäkin 'uusi' käsikirjoitus annetaan kirjapainolle tietokoneen levykkeellä.
Toivon lehtimäkeläisen kirjailijan Niilo Kivisen kirjan parissa mielenkiintoisia tutustumishetkiä 1800-luvun loppupuolen asioihin ja asenteisiin.
Lehtimäellä 21. huhtikuuta 2001
Tuomo Puumala