JÄRVELLÄ.
Järven pintaa soutaa nuorukainen.
Leikin airoja vain liikuttaapi.
Venhe tuskin siirtyy sijaltansa.
Minne mielii, pursi mennä saapi.
Suven sulous, järven tyyni rauha
Noinko lumota voi poi'an mieltä?
Ihastuksissaanko, unelmoiden
Kuunteleepi luonnon kaunokieltä?
Eipäs! Luontoa ei poika muista.
Kannelt' ei sen kuulemahan jouda.
Purress' istuu, näät, myös hertas impi:
Häntä poika katsoo, eikä souda.
Häntä katsoo silmin säihkyväisin.
Immen poskusilla ruusut hohtaa,
Ruusut raittiit, poi'an sydän sykkää,
Immen hellän katseen kun hän kohtaa.
Siks' ei luontoa nyt poika muista,
Kannelt' ei sen kuulemahan jouda.
Siksi onnellisna, hymyellen
Katselee hän yhä, eikä souda.
1894.