KAUKOMAITA KAIHOTESSA
Eteläiset maat ja tarhat,
Teitä usein kaihoan.
Eteläisen päivänpaisteen
Toivon täällä paistavan.
Palmupuistot, loistokukat,
Teitä kaukaa tervehdin;
Kaukokansat, onneanne
Usein, usein haaveksin.
Rientoinne myös rikka'utta
Muistelen mä kaihoten;
Veren, tunteen vilkka'utta
Voimakasta ihailen.
Kaukokansat eteläiset!
Innostua voitte te!
Vapauden valtakirjan
Verellänne ostatte!
Kaukokansat eteläiset!
Tulta teill' on lempenne,
Vauhtia on riennoissanne —
Mutta mit' on maassamme?
Juro mieli, tunne kylmä,
Talvet kolkot, pitkät yöt,
Karu luonto, hidas kansa,
Hitaita myös riennot, työt!
Kuitenkin, kuin tenhokahlein,
Sidot mua, Suomenmaa!
Köyhyyteskin, kärsimykses
Lempeäin vain vahvistaa.
Sata kertaa vaikka vielä
Kurjemp' oisit, köyhempi,
Hyljätä en sua voisi.
Kurja, kallis. Suomeni!
Ihailuni ottakaatte,
Vieraat, immet, vieras maa!
Mutta lempeni — sen yksin
Suomi, Suomen impi saa!