KESÄ-YÖNÄ.
Tyyntyypi jo tuulenhenki.
Luonto levähtää.
Siiven suojaan lintuisenki
Painuupi jo pää.
Tau'onnut nyt taisto, pauhu on,
Uinahtanut kaikki lepohon.
Pieni kultasiipi perho,
Sekin uinuu nyt.
Luonnon lapset unten verho
Kaikk' on peittänyt.
Aallotarkin sinisilmäinen
Tyyntyi vihdoin, uupui unehen.
Hiljene myös, ihmisrinta!
Tyynny, levoton!
Uni huoltas katkerinta
Lievittävä on.
Tyynest' uinu, rauhaisesti kuin
Luonto kesä-öinä nukahtuin!
Viihdy, viihdy, lapsi kuni
Äidin rinnoillen!
Ihanainen poistaa uni
Kaihon, murehen.
Uinu, sydän aaltoileva, jo!
Ota vastaan unten suutelo!
Pian särkyy unten kuvat,
Haihtuu rauhaisuus.
Taistelosi uudistuvat,
Päivyt koittaa uus.
Nuku! Aamuhetki kohta lyö!
Silloin alkaa uusi taisto, työ!
1893.