LAULU KYNTTILÄSTÄ.
Valo kynttilän vienon
Pian sammuvi tuo,
Jos henkäyksen hienon
Sitä kohden vain luo.
Ja hetkisen kestää
Vain kynttilän työ.
Ei voimaa sill' estää,
Kun liekki sen syö.
Mut vaikka se loistaa
Voi hetkisen vaan,
Se pimeyttä poistaa
Ja varjoja maan.
Kun synkkyys maan peittää,
Se valoa luo
Ja säteitä heittää
Ja hyötyä tuo.
Myös kynttilä pieni
Mä pääll' olen maan.
Tääll' kestävi tieni
Ajan rahtusen vaan.
Mut valoa näyttää
Mun virkan' on myös,
Oi, Herra, ett' täyttää
Sen voisin mä työs!
Oi, hyödyks ett' tulta
Mun kynttiläss' ois,
Ett' turhiin ei multa
Elo rientäisi pois!
Kun voisin ees loistaa,
Kuni kynttilä tuo,
Mi pimeyttä poistaa
Ja valoa luo!
Kun sitten mun kerran
Tulis sammua pois,
Ero täält' eteen Herran
Niin raskast' ei ois!
Kuni kynttilä pieni,
Mä sammuisin vaan,
Mut kirkkauteen tieni
Veis ylhäisen maan.