LUNTA TUISKUAA.
Lunta tuiskuaa,
Valkoisna on maa.
Tuisku on myös tunnossani,
Mutta valkene ei maailmani.
Lunta tuiskuaa,
Lunta valkeaa.
Mutta kerran kevät koittaa,
Luonto herää, suvilinnut soittaa.
Mutta minulle,
Tuiskuin lapselle,
Vieläkö, oi, koittaa kevät,
Lumen alta ruusun' elpynevät?
Tahdon toivoa!
Tahdon taistella!
Kalpani taas käteen, esiin,
Vaikk' ois matka hornan peikkoin pesiin!
Kohtalo! — nyt sun
Kanssas taistelun
Selvän teen, nyt taistoon sinut
Haastaa tahdon — lyö, jos voit sä, minut!
Kohtalo ei saa
Miestä musertaa!
Kohtalons' on herraks luotu
Mies, ja työ on siihen keinoks suotu!
Lunta tuiskuaa.
Ruusut raukeaa.
Mutta kerran kevät koittaa,
Taivas seestyy, valo varjot voittaa!