MÄ MYÖS OLEN NÄHNYT KAUNIST' UNTA.
Kun Jaakob nukahti Beetelissä,
Niin unta hän näki — niin kerrotaan.
Ja se uni se oli niin suuri, kaunis
Ja ihana kuin uni milloinkaan.
Hän näki näät seisovan tikapuitten
Päin taivoa sinistä, siintävää;
Ne seisoivat maassa, mutta niiden
Ylös pilvihin ylti toinen pää.
Ja taivahan kirkasten enkelitten
Tikapuilla hän uneksi kulkevan,
Ja ylinnä seisovan itse Herran,
Ikivaltiaan suuren, kirkkahan. —
Mä myös olen nähnyt kaunist' unta.
Mä myös näin valtavat tikapuut.
Pääs' ylimmässäpä myöskin niiden
On välkkyneet auringot, tähdet, kuut.
Mä myös olen nähnyt kaunist' unta
Ja haaveillut onnea ihanaa,
Ja enkelist' armaast' unta nähnyt,
Unt' ihmehen kaunista, hurmaavaa.
Suo, Herra, mun unteni toteutua,
Mun unteni kaunisten, hurmaavain!
Suo, Herra, ett' ihmetikapuista
Unen' ollut ei oisi — unta vain!