MURTUNEEN LAULU.
Kenelle huokaan huoliani
Ja laulan vienot virteni?
Jo hautaan vaipui vanhempani
Ja alle nurmen armaani.
Ne rinnat ovat riutunehet.
Minua jotka rakasti;
Ne sydämet on sortunehet,
Minulle jotka sykkäili.
Vain tuulosille, tähtösille
Voin huoata mä huoliain,
Vain laulaa rannan lainehille
Mun sortuneesta onnestain.
Ei, ei! Viel' rakka'us on yksi,
Jok' auttaa voi ja lohduttaa.
Jos sydän kuinka särjetyksi
Lie tullut — se voi parantaa.
Se rakka'us on, Herra, sinun
Sun puolees huo'ata ma voin.
Sa lohtua, oi, anna, — minun
Sa armaan' ollos, aurinkoin!