NYT, ARMAHIN, YHDESSÄ ASTUMME.
Nyt, armahin, yhdessä astumme
Me askelin reippahin tietä myöten.
Yli soittenkin soiluvain kiidämme,
Kuni keijuset, leikkiä lyöden.
Me kiidämme nuorilla voimilla
Ja murramme esteet ja murrokot tieltä.
Ja taivas jos pilvihin peittyiskin,
Ei riistä se hilpeää mieltä.
Me kiidämme riemuten rinnakkain
Päämääräämme korkeaa, ikuista kohti,
Ja tähtäämme siihen tähtehen päin,
Mi oikeaan johtaa ja johti!
Ja yhdessä vaivat ja vastukset
Ja yhdessä herttaiset hetket nyt jaamme.
Yöt, päivät, oi, oma kultani,
Nyt yhdessä viettää saamme!
Yöt, päivät yhdessä! — hurma'us
Sitä aatellen käy läpi rinnan ja mielen!
Moist' autuutta — tunnen sen — kuvaamaan
Ei riittäis ees suurin sulous kielen!
Sen tunnen mä vain: kun yhdessä
Me kuljemme, kaunista katselemme,
Niin korkealle ja kauaksi
Me toivossa tähtäilemme!
Ja elämä se on kuni sunnuntai
Ja ikä kuin ihana juhlahetki;
Ja vaellus se käy kuin vaunuissa
Ja matka kuin marjaretki…