TOINILLE.
Suvi-ilmanko vain ihanuutta,
Päivää ikikirkast' unelmoit?
Riemuako janoat ain' uutta?
Ruusuillako viihtyä vain voit?
Ja sä pilvein nousennanko estää
Taivollesi, Toini, tahtoisit?
Mutta paistett' ainaist' onnen kestää
Voisko henkes taimet kaunihit?
Katso kesän kukkaa kuivunutta!
Paisteet pitkät poudistutti sen!
Paisteesen se hiljaa kuoli, — mutta
Elpynyt ois taivaan tummeten,
Taivaan tummeten ja sateen tullen. —
Noinpa henkes hento kukkanen
Kuihtuu päivän paistaiss' yhä sullen, —
Elpyy alla kyynelsatehen —!
1896.