XV LUKU
Ihmelaivan perikato.
Titanicin mittasuhteet, varustukset ja mukavuudet. — Kuoleman matka: Huoleton alku; Langattoman lennättimen varoituksia; Yhteentörmäys jäävuoren kanssa; Ensi vaikutelma Titanic'illa; Pelastustoimiin ryhdytään; "Naiset ja lapset ensin!"; Hämminkiä ja hyvästijättöjä; Konehuoneissa; Kipinäsähkötyksen sankarit; "Lähemmäs Sua, Jumala…"; Pelastuvia ja hukkuvia.
Huhtik. 10 p. 1912 lähti Southamptonin satamasta Englannissa maailman isoin laiva — ihmelaiva, todellinen veden päällä uiskenteleva jättiläispalatsi. Tuo matka oli sen ensimmäinen, ja siitä tuli myöskin sen viimeinen, sillä viisi päivää myöhemmin sukelsi yön pimeydestä esiin kaamean valkoisena kuumottava jäävuori, joka leikkasi sen ylähangan kyljen puhki kuin saksi paperilevyn, ja Titanic useimpine tilapäisine asukkaineen oli kahden tunnin kuluessa vajonnut pohjaan 7 km syvyyteen.
Kuivilla numeroilla on usein salaperäinen viehätyksensä; ja vaikka jättiläislaivan mittasuhteita ilmaisevat numerot eivät kykene antamaan täydellistä käsitystä sen todellisesta koosta, mainitsemme ne tässä kuitenkin osottaaksemme, kuinka tuollainen valtamerenmammutti oli vain voimaton kääpiö alkeellisten luonnonvoimain käsissä.
Ihmelaivan mittasuhteet, varustukset ja mukavuudet.
Titanic oli 3-potkurinen laiva, lastikantavuudeltaan 46,328 bruttotonnia ja 21,831 nettotonnia. Sen pituus oli 284 metriä, suurin leveys lähes 31 m, rungon korkeus emäpuusta pääkanteen yli 21 m ja päällysrakennuksen korkeus lähes 20 m. Sen koneet kehittivät 50,000 hevosvoimaa. Rakentajat olivat vakuuttaneet laivan olevan uppoamattoman — olihan siinä 15 vedenpitävää laipiota, miltei koko leveyden yli ulottuva vedenpitävä kaksoispohja ja monia muita vedenpitäviä osastoja, joissa polttoainetta ja lämmitysvettä säilytettiin. Höyrykattilat sijaitsivat kuudessa erillisessä osastossa, joiden itsestään sulkeutuvat, ilmanpitävät panssariovet rajoittivat mahdollisimman paljon valkean ja räjähdyksen vaaraa. Alus oli varustettu kipinäsähkötyksellä, vedenalaisella hälytyslaitteella, sähkövalo- ja -voimajärjestelmillä. Puhelimet ja sähköttimet välittivät yhteyttä eri toimintaosastojen välillä. Sähköhissit kuljettivat lastia ja tarveaineita sekä matkustajia kannelta toiselle. Kaikki mahdolliset laitteet vedensyvyyden ja laivannopeuden määräämiseksi olivat olemassa; samoin hengenpelastuskojeet meriviraston vaatimusten mukaiset. (Tuhon sattuessa osottautui kuitenkin pelastusveneiden lukumäärä riittämättömäksi.) Matkustajille, joita tässä upeassa laivassa kuljetettiin vain korkeampiluokkaisia, oli tarjona mukavuuksia mitä vain ajatella saattaa — konserttisaleja, tupakkahuoneita, uima-altaita, tennishalleja, loistoravintola, kirjasto j.n.e.
Ja sittenkin — kun jäävuori tuhosi uivan palatsin, tuon laivanrakentajain ruumiillistuneen unelman, pelastui sen 2,201 hengestä vain 711 — todella traagillinen todistus ihmisneron ja ihmisvoiman mitättömyydestä luonnonvoimain mittaamattoman mahdin rinnalla.
Huoleton alku.
Titanic kulki ensin Southamptonista Cherbourgiin Kanaalin ranskalaisella rannalla ottamassa lisää äveriäitä matkustajia, sitten Queenstowniin Irlannin pohjoispäässä, alottaakseen sieltä sille määrätyn reitin Atlantin yli New Yorkiin. Ensimmäiset pari kolme päivää kuluivat ilman mitään merkillisiä sattumia, matkustajain ihaillessa ihmelaivan jättiläissuhteita ja verrattomia mukavuuksia. 14 p:nä illan hämärtyessä istuttiin juhlapäivällisellä, kaunis soitto loi iloa ylelliseen ruokapöytään ja kajahteli laivan syrjäisiimpiinkin osiin; hienosti puetut herrat ja naiset istuivat ja puhelivat hilpeästi keskenään tahi joutelehtivat aterialta noustua loistavissa seurustelusaleissa ja mahtavan leveillä kävelykansilla — osaamatta aavistaakaan, että pimenevän yön kohdusta heitä vastaan kiiruhti valkeana irvistelevä kuolema.
Langattoman lennättimen varoituksia.
Aikaisemmin päivällä oli ilmasta siepattu purjelaiva Caronia’sta lennätetty kipinäsähkösanoma, joka ilmotti että "länteenpäin menevät höyrylaivat mainitsevat huhtik. 12 p. jäävuoria, jääröykkiöitä ja jääkenttiä nähdyn 42 pohj. leveysasteella alkaen 49 läntisestä pituusasteesta". Tämä tieto tuli klo 9 a.p., kun Titanic oli 43°35’ pohjoista leveyttä ja 43°50’ läntistä pituutta; ja klo 1,42 päivällä, sen ennätettyä 42°35’ pohj. lev. ja 45°50’ länt. pit, ilmoitti toinen kipinätieto purjelaiva Baltic'ista, että "suuria jääkenttiä" oli nähty samana päivänä 41°51’ pohj. lev. ja 49°52’ länt. pit..
Ymmärtääksemme näiden varoitusten merkityksen on välttämätöntä muistaa seuraavat seikat:
Jäävuoret ovat suunnattomia napaseudulta tulevia jäämöhkäleitä, joita merivirrat kuljettavat Grönlannin rannoilta eteläänpäin ja joiden sisällyksestä vain noin yhdeksäs osa on yläpuolella.
Jääröykkiöt ovat pieniä jäävuoria.
Jääkentät eli jäätelit ovat merivettä jäätyneenä höllempään muotoon kuin ahtojäissä; ne peittävät mahtaviksi erillisiksi pinnoiksi lohenneina avarat alat napavesistä ja ajelehtivat tuulten ja merivirtojen mukana yhteen, niin että jatkuvasti muodostavat yhä uusia, toistaan isompia levyjä, kunnes etelämmäksi jouduttuaan alkavat sulaa ja särkyvät hajalle.
Kaikki nuo jäämuodostukset ovat erittäin vaaralliset purjehdukselle, ja merikartoissa on tarkoin kuvattu niiden kulkusuunnat ja ulottuminen valtamerireiteille, jotta alukset voisivat välttää sattumasta yhteen niiden kanssa. Vaikka jäävuoria ja jääteleitä on ennenkin nähty hyvin kaukana etelässä aina New Foundlandin tienoille saakka, ei kuitenkaan moniin vuosiin niitä oltu huomattu niin etelässä kuin Titanien turmionhetkenä. Vielä kaksi muuta kipinäsähkösanomaa tuli iltapäivän kuluessa, joista toinen sisälsi uutisia isojen jäävuorten läheisyydestä; mutta lukuunottamatta tähystäjiä ja vartiovuorossa olevia upseereja, kävi Titanic'ssa jok’ainoa henkilö levolle nähdäkseen epäilemättä ihania unia ja herätäkseen yön kauhuihin — todellisempiin ja hirvittävämpiin kuin pahin painajaisuni.