ESILAUSE.
On omituista, että tänä uudistusten aikana runoteoriamme käsittely on melkein kokonaan jäänyt päiväjärjestykseen pääsemättä. Puhumattakaan siitä, ettei meillä vielä ole ilmestynyt eikä liene tulossakaan varsinaista suomalaista runousoppia, joka suunnilleenkaan vastaisi nykyajan vaatimuksia, ei ole edes hajanaisiakaan runoutemme teoriaa käsitteleviä kirjotuksia mainittavasti ollut luettavissa.
Jo olisi kuitenkin aika ottaa pohdittavaksi runousoppiakin, sillä kipeästi meillä parannuksia tälläkin alalla tarvitaan. Varsinkin kaipaisi runomittakysymyksemme pian perinpohjaista selvittelyä, tässä kohdin kun teorian ja käytännön kehnous jo näyttää käyneen yleisemmin huomatuksikin. Niinpä säveltäjien ja laulunharrastajain taholla nykyisten runomittojemme puutteet näkyvät selvinneen ainakin sikäli, että useat suomenmielisetkin säveltäjämme paljoa mielemmin säveltävät vieraskielisiä kuin suomalaisia tekstejä ja että runoilijoitamme kehotetaan runomitankäytössä tekemään pikainen parannus. Musiikkimiestemme puolelta on etenkin maist. H. Klemetti julkisestikin usein huomauttanut runomittamme huonoudesta. Arvatenkin runoilijamme aikanaan tavalla tai toisella vastaavat tehtyihin parannusvaatimuksiin. Tätä yhä odotellessamme lienee meidän maallikkojenkin syytä vähältä osaltamme puuttua asiaan.
Kun rohkenen ottaa esittääkseni muutamia hajanaisia runomittakysymystämme koskevia seikkoja ja parannusehdotuksia, teen sen siinä nimenomaisessa toivossa, ettei kysymystä enää sivutettaisi vaieten, vaan että pätevämmätkin runoutemme ystävät lämpenisivät sitä käsittelemään, jotta se saataisiin onnellisesti ratkaistuksi.