KAHDEKSAS KOHTAUS.
Prinssi Fredrik, Breitfelt, Ingrid.
BREITFELT (Prinssille). Hän on poissa!
PRINSSI (Breitfelt'ille). Jamakkanenä!
INGRID: Jos teidän armonne, eli kuinka saan sanoa…
PRINSSI: Kutsukaa meitä miten tahdotte. Me molemmat olemme upseereja kuninkaan henkivartioväessä.
INGRID: Jos teidän armonne sallii minun ottaa mitan kädestänne, nähdäkseni kuinka suuret hansikkaat pitää olla.
PRINSSI: Aivan mielelläni, kaunis lapseni! (Ojentaa Ingrid'ille kätensä).
INGRID (Tarttuu siihen). Hyvä isä! Kuinka pienet ja hienot kädet.
PRINSSI: Pidättekö te niistä?
INGRID: Jos kaikilla kuninkaan upseereilla on näin hienot kädet, niin eipä taida olla niinkään vaarallista joutua heidän kanssaan tekemisiin…
PRINSSI: Ja kuitenkin ovat nämä kädet lähettäneet jo monta vihollista manalaan.
INGRID: Pitäkää kätenne asemillaan! Enhän minä muutoin voi ottaa mittaa… Ai, miksi puristatte niin…
PRINSSI: Anteeksi!… Korjaan heti vikani. (Suutelee Ingrid'in kättä.)
INGRID: Hyi, tuollaista minä en suvaitse!
PRINSSI: Kerran vielä.
INGRID: Ei, sanon minä!
PRINSSI: Minä rukoilen…
INGRID: Päästäkää! (Irroittaa kätensä).
PRINSSI: Kas niin, nyt olen varmaan suututtanut teidät?
INGRID: No, melkeinpä!…
PRINSSI: Oletteko siis vihainen minulle?
INGRID: Sitä en ole sanonut. Vaan ei kukaan ota tuolla lailla mittaa!
PRINSSI: Mutta annattehan anteeksi sotilaan seurustelutaidon puutteen?
Kyllä minä luullakseni sen pian opin. Annattehan anteeksi, eikö niin?
INGRID (Ujosti). Sen olen jo tehnyt…
PRINSSI: Oi, älkää kääntäkö kauniita silmiänne pois minusta!
INGRID: Eivät minun silmäni ole kauniit!
PRINSSI: Oh, ne ovat lumoavat!
INGRID: Ei, sitä en usko, sillä te vaan imartelette. Sanokaas: onko kaikkien kuninkaan sotilaitten tapana puhua tuolla lailla?
PRINSSI: Löytyyhän poikkeuksiakin.
INGRID: Niin, teidän toverinne esimerkiksi. Tuolla hän vaan seisoo, eikä puhu sanaakaan. Näyttää aivan siltä, kuin hän vahtisi ovea.
PRINSSI: Oh, hän on kyllä koko hulivili, kun siksi rupeaa… Uskotteko, minä olen aivan ihastunut teihin?
INGRID: Minuunko? Te … kuninkaan upseeri?
PRINSSI: Niin, sydämmeni sykkii yksin teille. Vai ettekö te kenties pidä sotilaista?
INGRID: Kyllä, minä ihailen urhoollisuutta.
PRINSSI: Mitähän sanoisittekaan, jos minä jonakin kauniina päivänä tulisin pyytämään teitä vaimokseni?
INGRID: Ohoh, se kävisi liian joutuin!
PRINSSI: No, saisinko rukkaset?
INGRID: Oh, miksi juuri niin?…
PRINSSI: Te siis rakastatte minua?
INGRID: Sitä en ole sanonut!
PRINSSI (Tulisesti). Oi, silmäsi ovat sen tuhat kertaa minulle sanoneet … kallis impeni … sinä rakastat minua!…
BREITFELT: Joku tulee! Kuulen askeleita!
INGRID: Se on varmaan isäni.
PRINSSI: Hyvästi, kaunis ruususeni!… Tilaan sinulta parin hansikkaita, ja niiden pitää olla hienot, valkeasta nahasta… Hyvästi! Huomenna tulen itse noutamaan hansikkaat.