KUUDES KOHTAUS.
Prinssi, Fredrik, Breitfelt.
PRINSSI: Poika ei olisi mielellään laskenut pikku kyyhkyä pesästään.
BREITFELT: Senkin jamakkanenä! En luullut hänen kumminkaan noin tohtivan…
PRINSSI: Viis' siitä!… Olen tullut tänne saadakseni nähdä tuon kauniin lapsen. Ensikerran näin hänet viime sunnuntaina kirkossa, jossa hänen kauniit kasvonsa heti pistivät silmääni. Sattumalta sain tietää, missä hän asui, ja nyt olen joka päivä kävellyt hänen akkunansa ohi.
BREITFELT: Ilman, että hän olisi huomannut teitä.
PRINSSI: Päinvastoin! Meidän silmäyksemme ovat joka kerran yhtyneet toisiinsa.
BREITFELT: Oivallista! Teidän korkeudellenne on onni aina myötäinen… Muutoin olen kuullut puhuttavan, että neiti Ingrid olisi myös viaton kuin taivaan enkeli.
PRINSSI: Sitä hauskempi. Muistakaa, että kovalla ampumisella sortuu vahvinkin linna!… Näytätte olevan vasta-alkaja tällaisessa piiritystieteessä, parhain luutnanttini! Kuitenkin pitää teidän nyt auttaa minua, kävi miten kävi!
BREITFELT: Aivan mielelläni, teidän korkeutenne.
PRINSSI: En tahdo heti tulla tunnetuksi, ymmärrättekö?
BREITFELT: Täydellisesti, teidän korkeutenne, mutta luulenpa, ett'emme nyt onnistu, sillä ukko Larsson vahtii tytärtään kuin lohikäärme aarrettaan.
PRINSSI: Äh! eihän koskaan löydä sopivampaa tilaisuutta… Rakkauden jumalatar on aina ollut uskollinen liittolaiseni ja luulen, ettei hän nytkään minua petä. Jos tämä ryntäys onnistuu, saatte kapteenin arvon.
BREITFELT: Teidän korkeutenne on liian armollinen.
PRINSSI: Toimeen siis!… Minun täytyy saada tyttö mukaani tavalla millä hyvänsä. Sanon teille suoraan, rakas Breitfeltini, että olen kokonaan kyllästynyt hovin vetelyksiin ja ikävöin ruusuja, jotka tuoksuvat raittiisti, kuin kevään ensi vuokot… Mutta hiljaa! Joku tulee!