VIIDES KOHTAUS.
Edelliset, Kuningas Kustaa perältä karskisti ja reippaasti.
PRINSSI ja BREITFELT: Hänen majesteettinsa!
KUNINGAS (Prinssille). Hyvä, että tapasin sinut, sillä sinua nyt juuri etsin.
PRINSSI: Olen aina valmis korkean isäni palvelukseen.
KUNINGAS: Uskon sen, vaikka välistä kylläkin on vaikea pitää silmällä kaikkia vehkeilijöitä.
PRINSSI: Vehkeilijöitä? Mitä korkea isäni nyt tarkoittaa?
KUNINGAS: Voit rauhoittua. Tällä kertaa tarkoitan rakkaus-vehkeilijöitä. Mitä ensi kerralla on kysymyksessä, sen saa tulevaisuus osoittaa.
PRINSSI: Minä en todellakaan ymmärrä sanaakaan kaikesta tästä.
KUNINGAS: Te olitte eilen olleet erään kunnianarvoisen porvariperheen luona tässä kaupungissa… Erään hansikkaan tekijä Larsson'in…
PRINSSI: Niin … me olimme… Korkealle isälleni on siis kerrottu siitä?
KUNINGAS: Mitä te teitte siellä?
PRINSSI: Mutta miksi kor…
KUNINGAS: Fredrik! minä kysyn sinulta. Vastaa!
PRINSSI: Hyh, se asia on hyvin yksinkertainen. Minä tahdoin ostaa itselleni oikein hienot hansikkaat.
KUNINGAS: Oliko se ainoa syy käyntiinne?
PRINSSI: Oli niinkin!
KUNINGAS: Se ei ole totta! Sinä tahdot siliä vaan pettää minua.
PRINSSI: Mutta vakuutan, että…
KUNINGAS: Kuulkaas te siellä … luutnantti Breitfelt! Te kai voitte minulle paremmin selittää tämän asian? Tehän olitte olleet prinssin seurassa…
BREITFELT: Niin olin, teidän majesteettinne, mutta minulla ei ole mitään lisättävää siihen, mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa on suvainnut lausua. Asia oli aivan niin kuin…
KUNINGAS: Te valehtelette!… Te tiedätte, että valhe on yksi pahimmista vihollisistani ja kumminkin ette häpeä antautua sen palvelukseen… Olisiko tuo varomaton nuorukainen, joka nyt istuu täällä vangittuna, ilman mitään syytä tehnyt rikosta, josta häntä syytetään!… Vai etkö sinä ollut tyytyväinen hansikkoihin?
PRINSSI: Tämä pila louk…
KUNINGAS: Minä tunnen koko seikkailunne. Sen tuntee jo koko seurueesi… Ja kun minä äsken aijoin ratsastaa ulos kaupungista, asettui eräs sotavanhus hattu kädessä tielleni. Minä puhuttelin häntä ja ukko kertoi olevansa tuon onnettoman nuorukaisen isä, sekä miten sinun hansikkaantilauksesi laita oikeastaan oli.
PRINSSI (Itsekseen). Se pirun ukko!
KUNINGAS: Sinä olet sangen arvelluttavalla tavalla rikkonut kunniallisen porvariperheen kotirauhan.
PRINSSI (Itsekseen). Mitenkähän tämä päättynee!
KUNINGAS: Olet koettanut ryöstää Larsson'in tyttären, joka mahtaa olla varsin kunniallinen neito… Sellainen rikos vaatii paljon suuremman rangaistuksen, kuin tuon nuorukaisen.
PRINSSI: Niin, mutta se oli kumminkin rikos, joka vaatii ankaran rangaistuksen … ja sotaoikeuden…
KUNINGAS: Vaiti!… Sinun tulee muistaa, että minä kuitenkin tuomitsen lopullisesti kaikki … ja minun tuomioltani te ette jää… Luutnantti Breitfelt! Menkää heti tuomaan tänne häpäisemänne tyttö ja hänen isänsä!… Mars! (Breitfelt kumartaa ja menee). Ja sinulle Fredrik pari sanaa! Kun pyrit mukaani Suomeen, luulin sinulla olevan siihen vakavat syyt. Luulin sinun tahtovan oppia tuntemaan ja rakastamaan tätä maata ja kansaa, jonka tahdot omaksesi… Niin luulin … tai ainakin toivoin. Mutta miten olenkaan pettynyt toivossani! Minkä tahran olit vähällä nimellesi hankkia. Sinulla ei ole Suomessa enää mitään tekemistä. Tuollaisia herttuoita ei Suomi tarvitse. Huomenna saat lähteä Tukholmaan. Kas niin, nyt tiedät tuomioni. Voit mennä valmistamaan matkaasi. Vie korkealle äidillesi terveiseni ja kerro hänelle tuomioni jos tahdot! Hyvästi! Me näemme toisemme; jollemme ennen niin Tukholmassa. (Prinssi suutelee isänsä ojennettua kättä, menee ulos liikutettuna ja sanaakaan sanomatta).