DIOGENES.
Ei voitoiltanne aimoilta alaa riistä mun askeleeni, en tiellänne aio seistä; te saakaa seppeleenne ja riemu niistä ja kiistaa käykää, kell' ylin seppeleistä.
Ja kultakuormin — ne lie sulot selkäpiistä — te muurit nouskaa. Min lyhtyni näytti teistä, niin ontto mulle tyhjin ei tynnyreistä. — En sillä kiistämöllä ma koskaan kiistä.
Sotaanne käykää, voittajat, joit' ei voita jumalat kuolottomatkaan, Terveet halut teiss' elää ruokkia rumpuja, markkinoita,
Ei nosta kateuttani kaupankalut,
Ma iällänne, Aleksanterin-alut,
ma olin kadottanut jo maailmoita.