KUUN SIRPPI.
Nyt tummaan salmeen kuun sirppi kiiltää, kuin viljaa halmeen se aikois viiltää.
Niin hiotulta
se hiiluu, siirtyin,
kuin piirros tulta
yön seinään piirtyin,
kuin vakaa enne: jo vartoo vajat; nyt viljojenne on viskin-ajat.
On tili töistä,
on korjuu elon
on suurin öistä
nyt toivon, pelon.
Nyt viljat, kaleet
se seuloo, jakaa
ja todet, valeet, —
on vaaka vakaa.
Nyt tummiin salmiin kuvastaa hiljaa yö sirpin valmiin, mi vartoo viljaa.