MAASI.
Laps Suomen, valoon nostaos
Ilolla nuori katsantos
Kunnailtas kasteisilta.
Vapaasti loitos silmäs luo:
Sun, katsos, kaunis maa on tuo!
Et muiden armost' elä vaan,
Et ole vieras päällä maan,
On jalallasi pohja,
Perinnön sait, jot' edustaa
Sun tulee, sekä puolustaa.
Etemmäs kuin sa näetkään,
Sinervän metsän hämärään,
Nimettömien teiden
Ja seutuin taa, maan kaiken sen
Jumala antoi sinullen.
Sun, sun tuo meri vapaa on,
Tuo vallaton ja rajaton,
Ja kaikki sinijärvet,
Ja kaikki virrat kuohuvat
Ja kaikki purot armahat;
Ja vaarat päivänpaisteiset
Ja kedon tähkät, kukkaset
Ja kaikki tummat metsät
Ja salot, saaret, niityt, haat
Ja lumilinnat, kesämaat.
Tiet, kylät, torit, kaupungit,
Loistöllit, hovit kaunihit
Ja kaikki, jotka niissä
Turvaavat Luojan apuhun,
Ne kansas on, ne ovat sun.
Ken on niin rikas, kellä maa
Niin ihana on puolustaa
Ja armastaa kuin sulia?
Sen rakas Luoja sulle soi
Ja rakastettavakses loi.
Laps Suomen, kasva siinä vaan
Kuin nuori koivu puistossaan,
Ja sille henkes uhraa;
Pyhitä työs ja sydämmes
Sun maalles, maalle isies!
Maamme kirja 1886-1905.