KERTTU
Lupaan, lupaan. Minä menen.
ARVI
Oletko minun?
KERTTU (Halaa Arvia.)
Sinun. Iäti sinun.
(Menee.)
ARVI (Katsoo hurmaantuneena Kertun jälkeen.)
Tuolla hän menee, tuolla hän menee! Kylläpä on kaunis. — Niin sen kävi. Sainpahan minäkin omani, ilmanko se siltä on tuntunut niin kauan aikaa. (Istuu painaen kädet kasvoille; väliaika). Mutta en minä olisi naista noin kauniiksi uskonut enkä rakkautta niin mukavaksi… kun se pani vielä kädet kaulaani — noin sievä tyttö — se oli ihme — olenkohan minä kihloissa… ei siitä ainakaan paljon puutu — kihlat minä annan, kun tapaamme ensikerran. Näkyyköhän sitä vielä?
(Yrittää mennä, mutta töytää puosua vastaan, joka hengästyksissään hyökkää laivaan.)