PUOSU
Oikein! Kyllä minunkin sydämeni syrjässä on lokero kotipuolen tavaroita varten, mutta harvoin minä sitä kellekään näyttelen. Ja sittenpähän nähdään, kun sinne päästään. Nyt me lauletaan ja rallatetaan. Pojat, nyt saa kukin laulaa mielilaulunsa. Arvi kai laulaa kotipuolesta, minä iloisesta meripojasta — ja se iloinen poika olen minä itse. Soini pitää tytöstään — laulakoon siitä, ja jos on muilla vielä jotakin, niin kiekukoot. Meillä on hyvää aikaa kuunnella. Arvi alkakoon.
ARVI
Minä laulan vaikka kehtolaulun sieltä »kotipuolelta», kun vaan viitsitte kuunnella.
TOISET
Kyllä, kyllä kuunnellaan.
Laulu n:o 6.
ARVI
Äiti se laulaapi lapselleen
tuvassa tummaisessa.
Kehto se heiluupi hiljalleen
illan hämärtyessä.
Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan,
pium paum
kerran joudut sä maailmaa kulkemaan.
Ehkäpä joudut sä kulkemaan
aaltoja vaahtopäitä.
Äitisi joutuvi suremaan
armaansa matkoja näitä.
Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan,
Pium paum
vielä sinua joudu en suremaan.
Muistatko äitisi laulua
kun olet maailmalla?
Lapseni armas ja ainoa
kantama syömmeni alla.
Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan;
pium paum
linnut jo lehdossa heräsivät laulamaan.
(Laulun perästä äänettömyys, joku huokaisee.)
PUOSU (Pyyhkäisee silmänurkkaansa.)
Niin, kiitoksia Arvi, kiitoksia! Kyllähän sinä laulaa osaat, vaikka olihan se vähän liian melankoliikkista näin merimiehille.
SOINI
Hyvähän on, että muistaa, mistä on kotoisin.