ANTTI
Taputellako, e-ei!
SIMPPA
Kuulehan nyt, Rustaava, näethän itsekin, että tässä on erehdys tapahtunut. Parasta on, ettet ajattele koko asiaa. Ollaan kaikki hiljaa, etteivät ihmiset saa vettä myllyynsä ja rupea pilkkaamaan sinua.
KUSTAAVA
Minuako? Että vielä puhut! Tukit nokkasi joka asiaan kuin hyväkin mestari ja saat paljasta sotkua aikaan, mokomakin väkäleuka! Onko tämä minun syyni? (Nyyhkyttää:.) Olisi tuosta nyt saanut tulla tosikin. Tämä oli jo seitsemästoista yritys — hoh hoo!
SIMPPA
Kuule, Rustaava, sovitaan pois! — Sinulla on mökki ja minä olen vielä reipas mies, lyödään ryysyt yhteen ja tästä tulee kihlajaiset niinkuin oli tarkoitettukin.
KUSTAAVA
En minä nyt sentään niin tarpeessa ole, että tuommoisen variksenpelättimen ottaisin! (Pui nyrkkiä.) Ja vielä minä tästä sinua tanssitan, senkin sihteeri, muista se! Hyvästi!
(Pois. Äänettömyys.)
SIMPPA
Meni kuin ukonilma.